Varamummo Eläinlapsia

Muistan, kun isä tuli kotiin ja kaivoi takkinsa sisältä karvakauluksen alta ruskean mytyn, ihanan pienen koiranpennun. Sekarotuinen kylän koira oli saanut pentuja ja yksi niistä muutti meille. Riemullamme ei ollut rajoja. Se oli urospentu. En muista millään sen nimeä, mikä harmittaa minua. Olisiko ollut Kiri? Aikanaan se rupesi tekemään riiuureissuja, uros kun oli. Se tuli kotiin täynnä haavoja toipumaan ja lähti taas reissuun, kun tuoksut kylältä kävivät ylivoimaisiksi. Yhdeltä reissulta se ei enää palannut. Surin sitä pitkään ja toivoin, että se vielä palaisi.