Minuutemme koostuu useista alueellisista määritteistä kuten pohjoismaalaisuus tai vihtiläisyys. Olemme kansalaisia ja kotimetsän kulkijoita.
Olen itse etenkin huomannut tämän opiskellessani eri paikkakuntalaisia yhdistävässä lukiossa. Pohtiessani itseäni ja paikkaani maailmassa olen ajatellut paljonkin sitä, mitä nuo oi niin tavanomaiset maa-alueisiin viittaavat termit minusta kertovat.
Karkein määritteeni on eurooppalaisuus. Se edustaa minussa tulevaisuuden avoimuutta, se on kaukainen horisontti ja yhteys kaikkeen elämänpiirini ulkopuolella. Eurooppalaisuus on ulkotakkini siinä missä sisätakkini on pohjoismaalaisuus, joka avaa suhdettani yhteiskuntaan, taiteeseen sekä kulttuuriin. Pohjoismaalaisuus minussa kertoo eniten arvoistani ja maailmankatsomuksestani: se on korkean koulutuksen, tasa-arvon ja vakavien viileiden värien arvostusta.
Seuraava kerros minua on suomalaisuutta. Se kerros on betonia.
Suomalaisuus on juureni, perinteet ja historiani. Se on aivojeni puinen rukki, ajatusteni lankojen kehrääjä. Suomalaisuus antaa minulle kielen, joka johdattaa minut vastakkaiseen suuntaan kuin eurooppalaisuus. Se kertoo, minkälainen persoona olen ja millaiset luonteenpiirteet tai toimintatavat ovat minulle luontaisia. Kaikessa minulle kallisarvoisessa on sävy suomalaisuutta ja tummaksi öljyttyä terassia.
Eteläsuomalaisuus ja uusimaalaisuus ovat silkkaa pakkausmateriaalia.
Sisempi kerros minua on vihtiläisyyttä: perhettä ja läheisiä ihmissuhteita. Vihtiläisyys on tuttuutta sekä kotiseutua, ennen kaikkea makeansuolaisuutta ja vanhaa mutkaista asfalttia. Tarkimmat identiteettini ovat nummelalaisuus sekä kirkonkyläläisyys. Oikeastaan nummelalaisuus on läpikuultava kerros, jonka valitsen vain tarvittaessa – jos on näppärämpää olla kotoisin Nummelasta.
Sisin minua määrittävä tekijä on kirkonkyläläisyys. Se lienee monen mielestä turha määrite suuressa valikoimassa toinen toistaan merkittävämpiä olemuksia, mutta se on lohdullinen salaisuuteni, vain omalle katseelleni tarkoitettu osa minua.
Kirkonkyläläisyys on levollisuutta ja mietteliyyttä, se on kaiken ensimmäinen rakennuspalikka ja kaikkia suurempia kerroksia pohjustava tekijä. Kirkonkyläläisyys on ainainen menneisyyteni, se on lapsuuteni punainen kolmipyörä sekä päiväkirjani lukko.
Kirjoittaja on kirkonkylässä asuva lukiolainen.