Vapaaehtoistyö. Talkoot. Pyyteetön auttaminen. Mukana eläminen. Moni tekee korona-aikanakin näitä kaikkia, osa ei ainuttakaan näistä.
Muiden hyväksi työskentely on monilla veressä. Niinpä esimerkiksi monet ulkoilureitit olisivat masentavassa kunnossa ilman talkoolaisia, jotka kaiken lisäksi käyttävät kunnossapitoon omaa kalustoaan ja varojaan. Puhumattakaan talkoista urheiluseuroissa.
Näiden uutterien ja usein näkymättömien arjen sankareiden talkoopanoksia pidetään usein miten itsestäänselvyyksinä kun on totuttu tulemaan valmiisiin pöytiin nauttimaan laatuajasta.
Ulkoilun merkitys lähialueilla on viimeisen vuoden aikana vain korostunut kun koronan aaltoliikkeet ovat tehneet suuren osan kansasta varovaisiksi.
Moni on järkevää tekemistä mietiskellessään löytänyt lähiluonnon uudestaan – tai jopa ensimmäisen kerran elämässään.
Suomen suosituin ja monikäyttöisin liikuntapaikka on kuitenkin kevyen liikenteen väylä. Korona-aikanakin se on kaiken lisäksi turvallinen – ainakin jos hallitsee liikkumisen perussäännöt.
Täytyy siis ymmärtää oikeuksien ja velvollisuuksien merkitykset ja vaikutukset.
Kun pelisäännöt ovat selkeät niin koirien ulkoiluttajat pitävät kohtaamispaikoissa taluttimet lyhyinä ja ymmärtävät, että suinkaan kaikki eivät ole koirien ystäviä.
Pyöräilijöiden puolestaan pitää tuntea kevyen liikenteen väylienkin liikennemerkit; pyöräilyhän ei ole kaikilla väylillä sallittua.
Kaikki liikenneraivo kevyen liikenteen väylillä ja metsäpoluilla on aivan turhaa ja tarpeetonta, sillä jokaisella liikkujalla on sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Ongelmia tulee kun oikeudet nousevat hallitsevaan asemaan.
Jokainen liikkuja on liikkeellä yleensä vapaaehtoisesti. Moni pääsee liikkumaan kun mahdollisuudet on luotu talkoilla. Talkoita tehdään paljon myös ulkoilupyrähdyksillä, sillä kunnan porukoiden voimavarat eivät riitä esimerkiksi kaikkien väylille viskeltyjen koronaroskien keräämiseen.
Kirjoittaja on Vihdin Uutisten päätoimittaja