Varhainen sunnuntaiaamu. Lähden Lankilasta teeseitse-hallilta kohti Nummelan keskustaa juuri puunatulla kulkineellani.
Yritysalueen liittymässä katson Ojakkalan suuntaan ja havaitsen hyvin kirkkailla lähivaloilla varustetun ajoneuvon lähestyvän. Arvelin sen olevan saksalaisvalmisteinen pakettimallinen ajokki.
Välimatkaa oli enemmän kuin riittävästi, joten käännyin Nummelan suuntaan.
Ajelin liikennemerkeillä ilmoitettua nopeutta. Tismalleen. Kirkasvaloinen ajoneuvo lähestyi takaa. Välimatka pieneni, ja Luksian kohdalla havaitsin, että virkavalta oli aamuhärissä liikenteessä. Hyvä.
Käännyin Ojakkalantieltä Vihdintielle. Sinivalkoinen Transporter seurasi perässä.
Väistelin valurautaisia kansia, joiden pinnat ovat hivenen asfaltin pinnan alapuolella.
En koskaan muista, että mikä niistä kolahtaa, joten valitsen ajolinjan niin, että pyörät eivät osu kansiin; ajoneuvon akseliston rakenteet eivät rasitu turhaan ja Vihdintien varrella kerrostaloissa asuvat saavat nukkua ilman kolahduksia.
Pankkien välisellä Vihdintien osuudella ei ollut enää mitään väisteltävää.
Mutta: poliisiauto laittoi täyden valoarsenaalin vilkkumaan. Pysähdyin Vihdintie 1:n kohdalle bussipysäkille.
Katsoin vaistomaisesti kerrostalon ikkunarivistöön. Operaatio näytti kivasti kiinnostavan aamuvirkkuja.
Hetken mietin. Jäänkö istumaan autoon vain kipaisenko kysymään pysäyttämisen syytä? Valitsin jälkimmäisen, enkä laittanut kasvomaskia naamalle.
Arvelin, että tällä hetkellä ja tässä tilanteessa ei kenelläkään ole mitään syytä lähikontaktointiin.
Nousin autosta ja lähestyin poliisiautoa, josta kaksi virkavallan edustajaa oli jo tullut ulos.
Toinen repi viuhkasta irti alcometerin kertakäyttöpilliä ja toinen otti hantin oven puolella erittäin miehekkään ja ryhdikkään asennon niin, että peukalot olivat reteästi vyönreunan alla.
Kysyin, että mitäs nyt?
– Pillimies sanoi, että ”ajosuoritteenne oli epävarman näköistä!”
Minä myönsin. ”Saattoihan se siltä näyttää, kun väistelin valurautaisia kaivonkansia, jotta herkkäuniset saavat nukkua.”
Pillitön poliisi sanoi: ”Selityksenäkin jo aika hyvä, mutta puhalletaan nyt kuitenkin.”
Puhalsin. Tulos ei ollut itselleni tietenkään yllätys, mutta oliko puhalluttaja edes prosentin verran pettynyt kun tulos oli nolla? Näin ilmeet, sillä poliiseilla ei ollut hengityssuojaimia.
Turvallista matkaa.