”Lomalle lompsis. Ai jumaleissön. Ei se väärin oo. Lomalle lompsis. Nyssaa naattii. #kiitollinensiunattuonnellinen. Juurikin näin tsaijaija.”
Kalevauva -nimisen folk -yhtyeen someilmiöksi nousseen laulun kertosäe kohosi mieleeni kuin pullataikina kesäloman lähestyessä ja miettiessäni sunnuntaisen kolumnin aihetta ennen kesäloman alkamista. Kalevauva teki muutama vuosi sitten superhitiksi nousseen kappaleen netin vihatuimmista sanonnoista. Erityismaininnan laulussa saa #kiitolinensiunattuonnellinen.
Mut jumaleissön, onhan se mukavaa heittäytyä vapaalle muutamiksi viikoiksi työteliään alkuvuoden jälkeen. Ensimmäinen viikko vierähtänee, kun yrittää olla olematta työmoodissa. Yrittää ymmärtää, että valppaus saa herpaantua, ajatus harhailla ja hartiat laskea.
Loman tarkoitus on työnteosta palautuminen. Asiantuntijoiden mukaan lomaa kannattaa pitää kerrallaan vähintään 2-3 viikkoa, jos se on mahdollista. Ensimmäinen lomaviikko kuluu levätessä ja elpyessä. Toisesta viikosta eteenpäin kannattaa tehdä niitä asioita, jotka tuntuvat itsestä kivoilta.
Vaikka koronarajoitukset ovat lieventyneet kesää kohti mentäessä, on oma matkailukuvio kesällä minimalistinen. Saksassa opiskeleva tytär lentää Suomeen. Muutoin lomaillaan Suomen suvessa. Taidenäyttelyitä ympätään ohjelmistoon joitakin. Vastapainoksi nautitaan tuoreesta vehreydestä luonnossa.
Uiminen luonnonvesissä on joka kesäinen ohjelmanumero luonnossa liikkuessa. Omaksi ilokseni arvioin uintipaikkojen vesiä kuin viinejä. Vedet ovat erilaisia. Yksi kutsuu kellumaan pehmeän veden syliin, toinen uhmaa uimaria uppiniskaisella vedenlaadulla suomaisemassa.
Eniten uintireissuja teen Nummelan Myllylammelle, jossa vesi on aina sinilevästä vapaata. Myllylampi ottaa vastaan tyynesti stressin kipinät ja murheen mataluuden kylmimpäänkin aikaan, jos jää vain ei ole liian paksua rikottavaksi. Kun vesi lämpenee makuuni liikaa, otan autossa mukana kulkevan vesijuoksuvyön ja nautin veden kosketuksesta juosten.
Uiminen luonnonvesissä on joka kesäinen ohjelmanumero.