Mikä sinusta tulee isona, on kysymys, joka riivaa tai on riivannut meitä kaikkia pitkin elämän eri vaiheita. Ensimmäisen kerran kysymyksen kuulee silloin, kun elämästä alkaa ymmärtää jotain omien leikkien ulkopuolelta. Viimeisestä kerrasta en vielä itse osaa sanoa, mutta oletan, että tulevaisuudesta kyseleminen loppuu keski-ikäisenä – tai viimeistään eläkeiän kolkuttaessa ovella.
Lapsena kysymys tuntui hauskalta, kun sain kuvitella itseni erilaisiin ammatteihin, eikä haavekuvat itsestäni ratsupoliisina ja rikosetsivänä luoneet paineita.
Teini-iän kynnyksellä kysymyksestä tuli kuitenkin ahdistava. Pahimmalta muistan kysymyksen tuntuneen siinä vaiheessa, kun ystäväpiirissäni osalle alkoi valjeta, mitä he haluavat tehdä ”isona”. Itse olin yläasteen jälkeen vasta juuri ja juuri päässyt jyvälle siitä, mistä kouluaineista tykkään ja mitä aineita haluan opiskella enemmän kuin muita.
Vaikka jatko-opintosuunnitelmat valkenivat onnekseni itsellenikin lukiovuosina, tiedän tulevaisuuskysymysten tuntuvan pahimmalta juuri niihin aikoihin. Olemmekin muiden nuorten kanssa vitsailleet siitä, kuinka ylioppilasjuhlien ovelle pitäisi ripustaa vieraita varten kyltti, jossa lukisi jota kuinkin näin: En tiedä vielä mikä minusta tulee isona ja suunnitelmana on pitää välivuosi tai -vuosia.
Ajattelin, että opiskelupaikan auettua kyselyt tulevaisuudensuunnitelmista loppuisivat. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan tapahtui päin vastoin: nyt kysymykset ovat vielä tarkempia ja haastavampia. Nyt ainakin tiedän varautua samaan kysymykseen vastaamiseen ainakin seuraavat neljäkymmentä vuotta.
Miksi kysymykset tulevaisuudesta tuntuvat sitten niin vaivaannuttavilta – ainakin tällaiselle päämäärätiedottomalle ja vaiheilevalle nuorelle. Luulen, että syyt löytyvät paineista pärjätä elämässä. Jos ja kun omassa tulevaisuudessa on kysymysmerkkejä, syntyy pelko epäonnistumisesta yhteiskunnan ja lähipiirin silmissä.
Olen aina itsekin suuna päänä kysymässä muilta nuorilta, mitä opiskelet tai mikä on unelma-ammattisi. Tästedes yritän kysyä jotain muuta.
Kirjoittaja on Luoteis-Uusimaan ja Vihdin Uutisten kesätoimittaja, joka opiskelee journalismia Tampereen yliopistossa.