Vihdin kirkkoneuvosto on viime kokouksessaan käsitellyt muun muassa hautausmaan monitoimirakennuksen suunnittelua ja Vihdin kirkon muutostöitä.
Siunauskappeli on ollut käyttökiellossa syksystä 2016. Kirkon muutostöihin puolestaan aiotaan ryhtyä, koska kirkonkylän seurakuntataloa on sisäilmaongelmien vuoksi pidetty suljettuna vuoden 2019 alusta lähtien.
Pöytäkirjasta on pääteltävissä, etteivät suunnitelmat etene yksituumaisesti. Mitä ollaan aikeissa muuttaa, siitä seurakuntalaisten olisi hyvä tietää.
Vihdin seurakuntatalo on olennainen osa kirkonkylän rakennettua miljöötä ja hengellisen elämän viljelyä. Tämä tulisi ottaa huomioon ja ymmärtää, että pettymys tulee olemaan suuri, jos taloa ei kunnosteta tarvittavaan käyttöön.
Emme voi vain passiivisesti katsella, miten arkkitehtoonisesti kaunis ja tiloiltaan monipuolinen rakennus saa rappeutua. Kutsuttakoon liikkeenharjoittajia mukaan korjaukseen ja tarjottakoon heille toimitilaa, mitä seurakunta ei tarvitse.
Tulevan vuoden seurakuntavaaleihin olisi tässä yhdeksi teemaksi seurakuntatalon pelastaminen.
Kirkon osalta muutosten valmisteluun nyt kirjatut pyrkimykset eivät nekään tunnu vakuuttavilta.
Miltä kirkon sisätila näyttäisi, jos urkulehterin alle rakennettaisiin varastokomero? Kirkon pääeteiseen on aiottu wc-tiloja. Se veisi kirkkoon tulijoilta naulakkopaikat ja kaventaisi jo muutenkin ahdasta aluetta. Onhan kirkossa jo nykyisellään kaksi toilettia.
Huomio pysähtyy myös niihin kaavailuihin, jotka kohdistuvat kirkon nykyiseen sivusaliin. Siinä on kirkkomuseo, pieni keittiö- ja tarjoilutila sekä kaapistot rippikoululaisten alboille. Menetetäänkö muutoksessa tämä kaikki?
Kirkkojärjestyksen mukaan (KJ 23:6) ”seurakunnan on erityisellä huolella hoidettava seurakunnan arkistoon kuuluvia asiakirjoja tai omistamiaan muinaisesineitä taikka kirkkoon tai hautausmaahan liittyviä arvoesineitä.
Edellä 1 momentissa mainittua irtaimistoa ei saa ilman painavaa syytä muuttaen korjata, siirtää perinteisiltä paikoiltaan tai poistaa.”
Vaikuttaakin siltä, että suunnitelmien teologinen reflektio on jäänyt ohueksi. Se näkyy myös siinä, miten vainajien saattaminen siunausta varten tapahtuisi kapean sivukäytävän kautta.
Kirkolle on ominaista tarjota mahdollisuus pienelle pyhiinvaellukselle. Keskikäytävää kulkiessaan on ihminen pyhällä tiellä (via sacra). Sitä pitkin sanan ja sakramentin vahvistamina vaelletaan kohti taivasta. Kirkon katto kuvaa Jumalan suojelua, voimaa ja alle pääseminen suojapaikan löytämistä.
Pertti Sistonen