Vihtiläisiin murteisiin ohjeisti aikoinaan pitäjänneuvos Helmi-Briitta Lajunen sanoen: ”Vihris uiraa Hiireveres”. Kerrottuna ei tiennyt, että Hiireveres kirjoitetaan isolla H:lla.
Eipä Vihdissä paljon murretta kuulu nykyään. Enimmäkseen puhutaan huoliteltua puhekieltä. Sitähän kaikki ymmärtävät.
Aikoinani harrastin paljonkin eri murteita. Karjalan murre sujuu, samoin stadin puhetapa. Turussa murre tarttuu lennossa ja kun tulen pois Turusta, puhun vielä viikon sitä murretta. Rauman murretta en ole edes yrittänyt. Uskoisin, että Tampereen murrekin tarttuisi aika helposti, mutta sielläkin nykyisellään kuulee enemmän puhekieltä ja vähemmän murretta.
Iisalmessa kirjailijapäivilllä taannoin tapasin Savon Sanomien toimittajan hotellin aulabaarissa. Sanoin hänelle, että olen yrittänyt opetella Savon murretta, mutta kun ei onnistu niin ei onnistu. Jos aksentti on kohdillaan, menee rytmiikka sekaisin – ja ne sanat. En vaan osaa vieäntee niitä mutkalle.
Toimittaja totesi, että mikäli olen vakavissani, hän opettaa. Sanoin olevani, ja niin istuttiin nokakkain baarin pöytään, ja siitä se alkoi monen tunnin jankkaaminen. Mies sanoi ensin ja minä perässä.
Oli kuulemma sitten tehnyt jutun Savon Sanomiin tästä savon lyhyestä oppimäärästä, miten koulutti Uudenmaan Kirjoittajat ry:n puheenjohtajaa puhumaan savvoo hiljaa ja kovvoo. Joku voi kysäistä, että opitko? Voep olla nii. Hankin tuon reissun jälkeen Savon murteella kirjoitetun aapisen.
Opinko puhumaan savvoo hiljaa ja kovvoo? Voep olla nii.
Sittenhän on vielä Lapin murteet. Tuttavani on Lapista kotoisin ja asuu Helsingissä. Puhelun hän aloittaa sanoen: ”Lähekkö likka jänkhälle?” Jänkhää ole lähimaillakaan, mutta saapa minut purskahtamaan nauruun. Kuulostaa tuo kysymys aika lailla humoristiselta.
Eikä pidä unohtaa ruotsin kieltäkään. Onhan Vihdissäkin aika paljon ruotsinkielisiä asukkaita. Ruotsin murteisiin en rohkene kajota, on tarvittaessa pärjäiltävä kouluruotsin turvin.
Kirjoittaja on vihtiläinen kirjoittamisen sekatyöläinen ja aforisti.