Tulkoon tie sinua vastaan, olkoon tuuli aina myötäinen. Päivä poskillesi paistakoon, sade pelloillesi virratkoon. Ja kunnes kohdataan, elämäsi jääköön käsiin Jumalan. ¨
Näin lauletaan virsikirjan lisävihkon viimeisessä virressä. Tämä virsi 979 on vanha kelttiläinen siunaus. Siinä pyydetään siunausta elämään laulamalla.
Näihin virren kauniisiin sanoihin kiteytyy kaikki olennainen siunauksesta. Siinä toivotaan toiselle kaikkea sitä hyvää, jota Jumala voi antaa. Sitä, että Jumala johdattaa, suojelee, auttaa, kantaa ja tukee. Sitä, että Jumala lahjoittaa uskon, toivon ja rakkauden.
Siunausta pyytäessämme ja toivoessamme, toivomme kaikkea mahdollista hyvää itsellemme ja muille. Toivotamme ja toivomme Jumalan huolenpitoa, joka kantaa vastoinkäymisten ja hankalien vaiheiden yli. Toivomme, että Jumala johdattaisi meitä ja kuljettaisi meitä elämässä eteenpäin.
Kaikki kristityt voivat toimia Kristuksen lähettiläinä siunaamalla lähimmäisiä. Olemalla kuuntelija, jolle voi kertoa elämästä iloineen, toiveineen ja unelmineen. Vierellä kulkija elämän suruissa, murheissa ja pettymyksissä. Auttajana apua tarvitsevalle.
Kristuksen lähettiläänä saamme kertoa hyvästä Jumalasta, joka on välittää, kuuntelee ja on kiinnostunut. Jumalasta, joka on tullut ihmisten keskelle Jeesuksessa Kristuksessa. Jumalasta, joka on itse rakkaus.
Meidän kristittyjen tehtävä on tehdä Kristuksen hyvyys todelliseksi arjessa teoin ja sanoin.
Diakoni, Vihdin seurakunta