Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:
”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita ovat murheelliset: he saavat lohdutuksen.
Autuaita kärsivälliset: he perivät maan.
Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.
Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.” (Matt. 5: 1-7)
Jokaisena pyhäinpäivänä kirkoissa luetaan Jeesuksen sanat Vuorisaarnan alusta. Ensimmäinen sana, jonka hän halusi sanoa, oli kreikan sana makarioi, autuaat. Vanhahtava, rakas sana on säilytetty Raamatun käännöksestä toiseen. Autuas eli onnellinen, ikionnellinen, siunattu. Sellainen, joka on lähellä Jumalaa.
Ketkä ovat autuaita? Hengessään köyhät, murheelliset, kärsivälliset, ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, armahtavaiset, puhdassydämiset, rauhantekijät. Ne, joita vainotaan.
Miksi murheelliset ovat autuaita? Murhe tulee siitä, että menettää jotakin rakasta ja tärkeää. Menettää läheisen ihmisen. Suru on kotinsa menettänyttä rakkautta. Ilman rakkautta ei ole murhetta.
Onnellinen on se, joka kantaa murhetta, sillä hän on saanut rakastaa. Vielä surullisempaa olisi, jos murhetta ei olisi, sillä silloin ei olisi ollut rakkautta.
Mutta murheellisena on vaikea tuntea itsensä autuaaksi.
Silloin, kun minussa ei tunnu olevan mitään toivoa tai mitään, mikä kurkottaisi kohti Jumalaa, silloin olen köyhä, hengessäni köyhä, kuten Jeesus sanoo.
Autuaita ovat hengessään köyhät, sanoo Jeesus. Tässä sana ”köyhä” merkitsee ihmistä, joka on toisen avusta riippuvainen, kerjäläinen.
Autuas on se ihminen, joka tarvitsee toisten apua. Toivoa, joka on kotoisin hänen itsensä ulkopuolelta.
Tänä viikonloppuna monen askeleet ja ajatukset kulkevat tutuille haudoille. Kynttilät syttyvät. Liekki kertoo toivosta, joka kurottuu kuoleman rajan yli. Se kertoo Jumalan valtakunnasta, johon me kuulumme Jumalan armosta, me hengessämme köyhät. Autuaita me.
Laura Pentti,
pastori, Vihdin seurakunta