Tänään vietetään valvomisen sunnuntaita. Kyseessä on kirkkovuoden historiassa kohtalaisen tuore kirkkovuoden pyhän nimitys, sillä se otettiin käyttöön vasta vuonna 2001.
Sanasta ”valvominen” itselleni tulee neljän lapsen äitinä mieleen valtavan monet yöt vuosien takaa, kun imetin tai kannoin vatsakipuista vauvaa. Yöt, jolloin alakouluikäisen lapsen sairastaessa olin niin huolesta kipeä, etten vaan pystynyt nukkumaan. Tai ne yöt, jolloin valvoin ja odotin teini-ikäistä lasta riennoistaan kotiin. Miten valvomisen jälkeen kroppa ja mieli huusi unta ja sai olon tuntumaan huteralta.
Kristittyinä meille, tämä kirkkovuoden toiseksi viimeinen sunnuntai, valvomisen sunnuntai, ei tuo esille yllä kuvailemaani fyysisen valvomisen tilaa vaan Kristuksen paluun odotusta ja hengellistä valvomista.
”Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, mihin aikaan yöstä varas tulee, hän valvoisi eikä antaisi murtautua taloonsa. Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.” Matt.24:42-44.
Rukoillaan yhdessä:
”Pyhä Jumala.
Sinä loit kerran tämän maailman.
Sinun käsissäsi on myös maailman tulevaisuus.
Auta meitä valvomaan ja elämään aina sinun lähelläsi.
Kiitos, ettei meidän tarvitse pelätä mitään,
kun sinä olet meidän kanssamme.
Ohjaa meitä ymmärtämään
oma paikkamme maailmassa,
niin että voimme palvella sinua
niin kauan kuin elämme.
Kiitos, että olet valmistanut meille kodin,
jossa saamme tämän elämän jälkeen
elää luonasi ikuisesti.
Aamen”
Ayda Meskanen,
Diakoni Vihdin seurakunta