”Minä en kirkkokonserttiin tule. Se on niin raskasta ja vakavaa musiikkia, tuumi tuttavani päivänä muutamana.”
Tämä tokaisu tuli mieleeni, kun päivystäjänä istuin hiljaisessa kirkkosalissa. Pari päivää aikaisemmin seinät olivat kaikuneet voimallista, tunteita herättävää musiikkia, kun Vihdin kamarikuoro konsertoi pitkän koronakauden jälkeen. Ohjelmana oli Jorma Hannikaisen sävellyssarja Raamatun teksteihin sekä John Rutterin Requiem.
Konsertti ei ole pelkkää musiikin kuuntelua. Kun astuu lämpimään, valaistuun kirkkosaliin muiden ihmisten joukkoon, on tunnelma aivan toinen kuin kotona striimauksia katsellessa. On aikaa tarkastella orkesterin soittimia, kuunnella harpun viritystä ja odottaa, että kuoro ja soittajat marssivat paikoilleen.
Jorma Hannikaisen sävellyssarja oli mielenkiintoinen. Laulujen aiheet
Raamatun teksteistä voisivat olla myös tätä päivää: syvä rakkaus, luottamus, riemu ja luopuminen. Kuoron sointi oli puhdas ja voimallinen. Kaikki sävellykset eivät välttämättä auenneet ensi kuulemalta. Jäi nälkä kuulla ne uudestaan. Aivan samoin esim. jazzin rytmi- ja sointumaailmaan sukeltaminen vaatii totuttelua.
John Rutterin Requiem eli sielunmessu sulatti sydämet. Se oli kaunis, herkän melodinen, pehmeä, mutta paikoin räjähtävän voimakas. Orkesteri – puhaltimet, lyömäsoittimet, sello, harppu – sekä kuoro muodostivat suurenmoisen kokonaisuuden. Esityksen kruunasi sopraano Johanna Isokosken lasinkirkas ääni. Kun sulki silmänsä, olivat enkelit ja taivasten valtakunta lähellä.
Kiitos, Vihdin kamarikuoro, kiitos johtaja Jorma Hannikainen, kiitos mestarillinen urkuri Kaisa-Leena Hannikainen, kiitos koko Rutter Ensemble ja solisti Johanna Isokoski sekä kiitos tilaisuuden järjestänyt Vihdin rotaryklubi.
Hyvä tuttavani: olit väärässä. Ota riski ja tule kuuntelemaan kirkkomusiikkia. Saatat yllättyä.
Hellevi Lohikari