Elokuun alussa veljeni ja minä suunnistimme Kirkkojärvelle kuunnellaksemme kesä-illan rauhaa. Katseeni harhaillessa havumetsissä ja Vihdin kirkon keltaisessa tornissa kysyin itseltäni, miksi koskaan haluaisin olla missään muualla. Siitä huolimatta hieman myöhemmin löysin itseni Yhdysvalloista – dollarin, vapauden ja kokolattiamattojen maasta. Mitä kauemmin täällä olen, sitä syvemmin tajuan, kuinka vähän tunnen amerikkalaista kulttuuria. Ei se olekaan vain punaisia muovikuppeja, Bruce Springsteeniä ja valtatietä numero 66!
Usein me suomalaiset tapaamme ajatella, että tietysti olemme selvillä siitä, mitä amerikkalaisuus on. Liioittelisinkin, jos väittäisin suurimman syyni vaihto-oppilasvuoteeni olleen haluni oppia yhdysvaltalaisuutta. Kulttuuritietoisuuden laajentamisen olennaisuus on kuitenkin valjennut minulle kuin maisema sumuverhon takaa.
Globalisoituneessa maailmassamme yksikään kulttuuri ei voi paeta muiden kulttuurien vaikutusta, ja Telluksemme on suuri kansojen sekamelska, jossa toinen tarvitsee toistaan kukoistaakseen. Kulttuuritietoisuus on avainasemassa yrittäessämme ratkoa ongelmia kuten esimerkiksi rasismia ja vähemmistöjen kohtaamaa syrjintää.
Yksilötasolla on tärkeä sisäistää, että vaikkei kenties koskaan täysin ymmärtäisi vieraita kulttuureja kuten omaansa, yrittämisessä itsessään on suurta voimaa. Olennaista on kyseenalaistaa omat käsityksemme ja välttää itselle tuntemattomien kulttuuripiirteiden heti torjumista huonoiksi. Kun amerikkalaiset kertovat minulle hedelmäsalaatistaan, joka valmistetaan säilykehedelmistä, hyytelönpalasista ja kermavaahdosta, ja mieleni tekisi tuhahtaa amerikkalaisten ”tyhmyydelle”, pysähdyn ja kyseenalaistan reaktioni. Kysyn, miksi ruokalaji kuulostaa korviini absurdilta, mutta Yhdysvalloissa sitä puolestaan valmistetaan vuosittain kiitospäivänä. Ja kulttuurien tuoma hämmennys kulkee molempiin suuntiin: yritäpä selittää mämmiä amerikkalaisille.
Kun palaan Suomeen ensi kesänä, kaikkien cowboy-saappaiden ja pepsodent-hymyjen alla amerikkalainen kulttuuri tuskin on minulle täysin selvää. Suomalaisuus on koodattu soluihini, mutta amerikkalaisuus on meriveden iholleni jättämä haalea suolan maku. Ei minusta amerikkalaista tule, mutta voi kuinka paljon enemmän tiedänkään ja ymmärränkään palatessani Kirkkojärvelle ensi elokuussa!
Kirjoittaja on kirkonkylästä kotoisin oleva vihtiläinen, joka on vaihto-oppilaana USA:ssa.