Nummelan Killan kirjoituskilpailu | Oi, nouse, Suomi, nosta korkealle

Lipputanko tuijottaa minua kylmänvalkoisena, kutsuvana, mutta melkein uhkaavana. Se hohkaa voimaa ja historiaa. Minulle on opetettu, että lippu tulee nostaa heti aamunkoitteessa, joten vaikka kylmä tuuli jäytää sielua, seison aamun hämärässä lipputangon edessä. Tungen isoäitini neulomat lapaset taskuuni, ja viiltävä pakkanen nipistelee käsiäni. Edellinen lipunlaskija on solminut köydet liian tiukasti, joten vilkaisen neuvottomana ystävääni, joka väläyttää minulle rohkaisevan hymyn. Hänen sylissään sinivalkoinen kangasmytty odottaa vuoroaan, se kaipaa jo omalle paikalleen kaiken yläpuolelle. Yritän kiskoa solmua auki vuorotellen narun kummastakin päästä, kunnes lopulta pala harmaata jäätä irtoaa ja köysi lähtee kiertymään auki, kahdeksikko kahdeksikon jälkeen.