Tapio Aaltonen
Joulun aluspäivien teema on hätäily. Milloin kirjoitan ne normijoulukortit? Milloin ehdin vielä lähettää lastenlasten paketit? Sovitaanko puolison kanssa, ettei tänä jouluna hankita toisillemme mitään? Entä jos hän kuitenkin hankkii?
Korhosilta tuli joulukortti, eikä me lähetetty niille. Pitäisi siivota, muttei jaksa. Hämäläisetkin pitäisi ehtiä kutsua glögille. Pitäisikö tehdä muistilista: kortit, lahjat, paketointi, visiitit, soitot, koristelut, piparitalo, herkkujen hankinta ja valmistelu, kuusi. Marketissa kulkemista täyden kärryn kanssa, ympärillä ihmisiä, taustalla Soihdut sammuu.
Joulu tulee vastaan kuin nokkakolari. On dead-line, viimeinen toimituspäivä, joka pysäyttää kaiken. Sitä ennen on ehdittävä, painettava päälle. Välillä rauhoittava hetki Kauneimmissa joululauluisssa.
Yksi jouluun valmistautumisen isoista tunteista on syyllisyys. Ellei sitten satu kuulumaan marttoihin tai muihin onnellisiin, jotka aloittivat valmistelut lokakuussa ja joilla on kyky tehdä tehtävät tiptop.
Syyllisyydentunteella on paikkansa, esimerkiksi jos on tehnyt rikoksen tai loukannut tahallaan toista. Joulun odotuksessa se on totaalisen turha tunne. Joulun perimmäinen tarkoitus on jotain muuta kuin synnyttää syyllisyyttä, herättää huolta tai pakottaa paniikkiin.
Julistankin täten syyllisyysvapaan joulunalusen.
Julistankin täten syyllisyysvapaan joulunalusen, ainakin itselleni, alkaen tästä hetkestä. Kiinnitän huomioni siihen mitä on enkä siihen mitä ei ole. Joulun idea on rauha. Suuntaan ajatukseni itse Juhlaan, hetkeen jolloin tuntemattomat kirkossa ja hautausmaalla tuntuvat läheisiltä. Jurompikin mies saattaa kioskilla murahtaa toivotuksen tuntemattomalle. Pienenä kaukaisena värähdyksenä aistimme, että elämällämme on tarkoitus.
Arki on taistelua taakkojen kanssa, väsymystä ja vääntöä. Joulu kutsuu siirtymään levollisen ihmettelyn moodiin. Kaiken pohjalla on elämän mysteeri, rakkaus, Jumala. Nyt pysähdyn ihmettelemään itse elämää.
Vähitellen voi jo alkaa toivotella Hyvää Joulua.
Kirjoittaja on ihmettelijä, jolla on taipumus syyllistyä turhaan.