Kiitos Helena Stockingerille erinomaisesta mielipidekirjoituksesta Luoteis-Uusimaa-lehdessä 16.12.
Olen kirjoittajan kanssa täsmälleen samaa mieltä kunnan toiminnasta Nummelanharjulla. Myös minulle harjun kävelyreitit ovat tuttuja ja olen nauttinut hienosta harjumetsästä eri vuodenaikoina.
Vihdin kunta kääntyi puoleeni tämän vuoden syyskuussa ja ilmoitti, että minut oli valittu istuttamaan puu Vihdin kunnan Menestyjien puistoon.
Kiitin kutsusta ja vastasin, että ”en katso voivani ottaa vastaan tätä kunnianosoitusta. Vihti hakkaa valtavasti metsiään, viimeksi törkeät harvennukset upeassa harjumetsässä, jossa olen käynyt kävelemässä. Tätä taustaa vasten yhden puun istuttaminen on symboli, jolla ei ole minkäänlaista painoarvoa. Sen sijaan kehotan Vihdin kuntaa arvioimaan omaa metsäpolitiikkaansa ilmastonmuutoksen ja luonnonsuojelun näkökulmasta.”
Kunnanhallituksen puheenjohtaja Leevi Pursiainen sanoi Luoteis-Uusimaan haastattelussa, että harjulle ei tarvita ”metsäryteikköä vaan puisto”. Hän ei ilmeisesti ole nähnyt metsää, jonka hakkuut on hyväksynyt. Metsä ei ollut ryteikkö, vaan upea vanha metsä, aluskasvillisuutena mustikanvarpua ja kanervaa. Keväällä kielot kukkivat valtoimenaan. Mahtavat hongat humisivat korkealla, todellista kansallismaisemaa, harvinaista Etelä-Suomessa. Tuo metsä on nyt menetetty, revitty piloille ja typistetty. Tällainen ”puisto” saatiin. Sopii kysyä, keitä varten me päättäjämme valitsemme.
Kun valinnat on tehty, meiltä ei enää kysytä mitään.
Inari Krohn, taidemaalari ja graafikko, Vesikansa