Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta: | Vihtiläisen teollisuuden juuret ovat Palakoskella

Lisäyksiä ja korjauksia Luoteis-Uusimaassa su 9.1.2022 olleeseen Palajärven kylää ja Palakoskea koskevaan artikkeliin "Palojärvi on Vihdin vanhimpia kyliä".

Noin 200 metriä pitkällä Palakoskella on hieno teollinen historia. Vanhin tunnettu kirjallinen maininta Palakoskesta on vuodelta 1433. Tuolloin käsiteltiin Espoon käräjillä Härköilän ja Palajärven kylien välistä rajariitaa Palakosken alueella. Asianomistajia kuultuaan oikeus määritteli rajan kulkemaan suoraan suuresta kivestä saarnin kantoon. Poikkeuksen teki vain vanha niittyalue, jonka katsottiin kuuluvan Palajärveen. Oikeus totesi tämän rajanmäärityksen selväksi, jota vastaan kenelläkään ei voi olla mitään esitettävää. Käytännössä rajalinjaus ei aina ollut niin selvä.

Toisin kuin LU:n artikkelissa väitetään, Siuntion mahtikartanon Svidjan eli Suitian omistaja Erik Fleming ei omistanut alueita Palajärvellä tai Palakoskella. Sen sijaan alueesta kiinnostui Jakob Henrikinpoika Hästesko, joka loi Siuntioon 1500-luvun alussa muodostetusta Sjundbyn kartanosta suurtilan. Siuntion ja Vihdin väliseksi pitäjänrajaksi määrättiin vuonna 1533 suora linja Nummenkylästä Palakoskessa olevaan tammen kantoon. Jacob Hästesko havitteli itselleen maanomistuksia myös Vihdin puolelta ilmeisenä tavoitteenaan saada hallintaansa Palakosken alue. Vuonna 1561 hän saikin valtaistuimelle nousseelta Erik XIV:ltä vahvistuksen alueisiin, joiden joukossa oli Palajärven sekä ylä- että alapuoliset myllykosket. Palakosken alue pysyi Suitian hallinnassa myös 1600-luvulla.

Isonvihan jälkeen Suomessa kehittyi uusi teollisemmin harjoitettu kauppasahateollisuus. Vihtiin tällaisia kauppasahoja perustettiin kaksi kappaletta. Ensimmäinen näistä oli Palakosken saha, jonka perustivat Mustion ruukinpatruuna Henric Johan Krey ja kapteeni Bengt Zederström. Saha sai toimiluvan vuonna 1733. Vihtiläisen teollisuuden juuret ovat siis vankasti Palakoskella.

Sahan perustajat ostivat Palakosken koskialueen Palajärven ratsutilan omistajalta Margareta Starcoulta, jolla ei kuitenkaan ollut siihen omistusoikeutta. Härköilän ja Torholan kyläläiset puolustivat oikeuksiaan ja syyttivät Margareta Starcouta vuoden 1735 talvikäräjillä Palakosken alueen haltuunotosta ja myymisestä. Sahanomistajat selvittivät hankalan tilanteen omalta osaltaan tekemällä vuokrasopimuksen saha-alueesta. Kylien välillä suoritettiin rajankäynti vuonna 1739.

Sahalla oli muitakin vastustajia. Espoon kartanon valituksen poisti sopimus puunostoalueiden jaosta. Sitkein vastustaja oli Sjundbyn kartano, jonka omistaja kapteeni Otto Mauritz von Krebs katsoi vuonna 1561 saadun omistusoikeuden olevan yhä voimassa. Hän käytti kaikkia keinoja lahjontaa myöten estääkseen sahaa saamasta toimilupaa. Tämän epäonnistuttua, Sjundby suostui luovuttamaan Palakosken koskialueen Kreylle ja Zederströmille. Taistelu jatkui kuitenkin kulissien takana, kunnes Ruotsin Kamari- ja Kauppakollegio kielsi sahauksen Palakoskella vuonna 1766. Saha ja kukoistava teollisuusyhteisö purettiin.

Palakosken kauppasaha sai toimiluvan vuonna 1733.

Palakosken sahan oikeudet siirtyivät luutnantti Tigerstedtille, jonka kanssa Sjundbyn uusi omistaja asessori Adlercreutz sopi vuonna 1788 Palakosken sahan oikeuksien yhteisestä hallinnasta. Toiminnan Palakoskella käynnisti laamanni Carl Henrik Adlercreutz. Saha ei kuitenkaan saavuttanut suunniteltua sahausmäärää. Sen toiminta alkoi hiipua ja päättyi jo 1830-luvulla.

Mylläriksi Palakoskelle 1870-luvulla tuli Otto Törrönen, joka taisi myös sepän ammatin. Hän perusti Palakosken rannalle hienotakomon, jonka ainoa työntekijä itse oli. Hienotakomossaan Törrönen valmisti mm. veitsiä, haarukoita ja linkkuveitsiä. Asunnokseen hän rakensi kosken itärannalla vieläkin olevan huvilan.

Härköilän myllyn viimeiset jauhatukset tapahtuivat vuonna 1927. Hionotakomon toiminta lienee päättynyt jo aiemmin. Rakennukset purettiin ja alue palautui luonnontilaan. Koskialueen ja sen länsirannalla olevan myllytontin omistivat alkuaan Härköilän, Ridalin ja Torholan kylien kantatilat. Kun tiloja on jaettu ja lohkottu, on omistus jakautunut pienempiin osiin. Vihdin kunnan Nummelan alueella tekemien maakauppojen tuloksena kunnasta on tullut Palakosken yhteisalueiden suurin osakas.

L-U:n artikkelissa kerrottiin Palakoskella 1930-luvulla olleen lukuisia teollisuuslaitoksia. Saha, mylly, sähkölaitos ja kutomorakennus olivat kuitenkin Palajärven yläpuolisen kosken ns. Huhmarkosken rannalla. Lähin turveteollisuusyritys oli nykyisen Palojärven metsätien varrella. Muut mainitut yrityksetkään eivät olleet Palakoskella: kalapyttytehdas ja veneveistämö Turuntien (nykyinen Vanha Turuntie) varrella, tiilitehdas Pihtsillan alueella, elementtitehdas Huhmarnummella, sekä Mora-tuote Mäkelänahteessa entisessä Sellgrenin tehdaskiinteistössä.

Timo Roms

Palojärvi on Vihdin vanhimpia kyliä – Kaunis Palakoski oli omistusriitojen kohde vuosisatojen ajan