On jopa vähän outoa, kun jokainen tulee kysymään, että miten menee, ja mistä olet kotoisin. Kanadalaiset ovat erittäin avoimia ja auttavaisia. Hyvin ystävällistä kansaa.
Näin kuvailee Kanadaa asuinpaikkana nyt 2,5 vuotta metsäkoneenkuljettajana maassa työskennellyt nummelalaislähtöinen Juha Mäenpää, 25.
Mäenpään mukaan paikallisia esimiehiä voisi kutsua jopa kavereiksi.
– Firmassamme on kuusi työntekijää. Olemme kuin yhtä perhettä. Ollaan tosi avoimia toisillemme, ja tehdään yhdessä paljon töitä. Meidät otettiin saman tien hyvin vastaan.
Mäenpään pitkäaikainen haave ulkomailla asumisesta toteutui juuri ennen korona-aikaa. Kun nuorukaisen opiskeluaikainen kaveri Jämsänkosken metsäkoulusta bongasi työnhakuilmoituksen somesta, laittoivat kolme kaverusta töpinäksi.
Nuoret metsäkoneenkuljettajat olivat jo parin viikon päästä työhaastattelussa rapakon takana. Sitten piti hankkia viisumi ja työlupa.
”Vapaa-ajalla ollaan niin työporukan kuin kyläläisten kanssa. Silloin mm. ajetaan moottorikelkalla ja mönkijällä.”
Juha Mäenpää
– Lähdimme kolmistaan, ja samalla reissulla ollaan vieläkin.
Mäenpää kertoo, että kaverukset asuvat omakotitalossa Itä-Kanadassa, 6 000 asukkaan Sussexissa. Se kuuluu New Brunswickin provinssiin. Muitakin ulkomailta rekrytoituja metsäkoneenkuljettajia on, eniten Brasiliasta.
– Suomalaisia katsotaan siellä aika hyvällä, mm. erinomaisen koulutuksen vuoksi. Meitä on nyt kaikkiaan 11.
Mäenpään mukaan yritykset ovat tavallisesti melko pieniä. Yhdellä yrityksellä on yleensä yksi metsäkone, isommilla voi olla useampikin. Kun Suomessa työmaa vaihtui usein, pysyy se Kanadassa samana jopa kuukausia: metsäalat ovat siellä suurempia.
Mäenpäällä on nyt asumisoikeus, joka oikeuttaa tekemään lähes mitä vain työtä.
– Menin maahan työviisumilla. Aluksi olin sidottu vain yhteen yrittäjään. Olen edelleen samalla töissä, mutta nyt voisin mennä muuallekin. Todennäköisesti hommaan tulevaisuudessa tuplakansalaisuuden.
Nuorukainen kertoo, että ilmapiiri työpaikalla on hyvä. Huumoria viljellään paljon.
– Esimies on minua kymmenen vuotta vanhempi mieshenkilö. Vietetään aika paljon vapaallakin aikaa yhdessä.
Vapaa-ajalla ollaan niin työporukan kuin kyläläisten kanssa. Silloin mm. ajetaan moottorikelkalla ja mönkijällä metsissä.
Mäenpää kertoo, että englanti alkaa olla hallussa. Sitä puhutaan, jos seurueessa on yksikin erikielinen henkilö. Uusia ystäviä on paljon.
– Olisi aika röyhkeää puhua vain suomea. Ja kun ollaan ystävällisiä, ei tarvitse edes puhua samaa kieltä.
Mäenpää luettelee eroavaisuuksia Suomen ja Kanadan välillä: yksi pääasiallisista puulajeista on vaahtera, jota kaadetaan puutavaraksikin. Sitä poltetaan mielellään kodeissa. Kova vaahterapuu palaa pidempään.
– Suuri ero on kuiva ilmasto. Itä-Kanadassa tiet eivät ole jäässä kovinkaan usein.
Huomattavin ero on kuitenkin ihmisten avoimuus.
– Kuka vaan voi tulla sanomaan siellä, että terve, jos katsot vähän liian pitkään, Mäenpää naurahtaa.
Mies kertoo, että työssä parasta on, että saa tehdä yksin, ja niin paljon työtä kuin haluaa.
Vapaata Mäenpää pitää viikonloput, mutta miehen asema yrityksessä on toimia henkilönä, joka katsoo vähän muidenkin perään. Silloin työtä ei voi tuosta vain jättää.
– Mutta elämässä pitää tehdä sitä, mistä tykkää.
Suomalaisporukka koostuu 20–40-vuotiaista, pääosin sinkkumiehistä. Lähes kaikilla brasilialaisilla taas on perheet.
Mäenpää toivoisi asuvansa maassa vielä ainakin jokusen vuoden.
– Koti on aina Nummelassa, mutta on se Kanadassakin, tyytyväinen nuorukainen sanoo.