Ensimmäisten aluevaalien toimittamisen myötä toteutuu melkoinen muutos yhteiskunnassamme. Se voi olla aktivoiva, mutta myös passivoiva. Vaikutukset riippuvat ulkoapäin tulevista tekijöistä.
Meille suomalaisille on jo varhain opetettu vastuullista elämäntapaa, kun on kerrottu evankeliumin esimerkki Laupiaasta samarialaisesta.
Sen mukaan Jeesus kohtasi itsetietoisen lainopettajan, virkamiehen viimeisen päälle. Tämä näyttää ajatelleen: jos lakiin kirjataan jotakin, asia on sillä hoidettu.
Mutta ei se aivan näin mene. Mikään laki ei auta, jos virkamieheltä puuttuu tunne-elämä, empatia. Tunteet motivoivat etsimään ja elämään merkityksellistä elämää. Toisia ihmisiä koskettavat, emotionaaliset kokemukset ovat olennaisia kaikessa tavoitteellisessa toiminnassa.
Jos omatuntomme on terve, joudumme myöntämään, että emme ole aina rohkaisijoita ja kannustajia. Olemme piittaamattomia ohikulkijoita maailman kivikkoisella tiellä.
Jos vielä selittelemme itsekkyyttämme ja välinpitämättömyyttämme jotenkin tähän tapaan: oma on syynsä, mitä yksi ihminen voi tehdä, vastuu ei ole minun, se kuuluu yhteiskunnalle. Niille sälytämme vastuun.
Hyvän tekemisen taustalla voi olla epävarmuutta siitä, mikä on ihmisen para
Ei ole lähimmäisen rakastamista ilman Jumalan rakastamista. Evankeliumissa on puhuttelevaa se, että pappi ja leeviläinen menivät apua tarvitsevan ohi.
Ihminen haluaa esimerkiksi selviytyä rukoukselle siinäkin tilanteessa, missä hänen pitäisi tehdä jotain ja nähdä vaivaa jostakin.
Laupias samarialainen ei jäänyt yksin avustustyössään. Hän vie ryöstön uhrin majataloon, jossa tästä pidetään huolta. Samarialainen lupaa maksaa kulut. Kertomuksellaan Jeesus tulee näin silloittaneeksi tien sosiaaliseen vastuuseen. Maallinen ja hengellinen kuuluvat yhteen.
Hyvän tekemisen taustalla voi olla epävarmuutta siitä, mikä on ihmisen paras. Onko se mahdollista toteuttaa tässä ajassa ja ympäristössä? Onko edettävä vähitellen ja erilaisia mielipiteitä kuunnellen? Onko oltava paikallisesti läsnä?
Kirkon diakonia kuuluu sen toiminnan keskukseen. Mutta se ei kuitenkaan ole varsinainen evankeliumi, vaan sen seurausta. Lahja sitoo toimintaan.
Kirkko rakennuksena välittää satojen vuosien kokemusta. Se ei todista pelkästään uskosta vaan myös siitä, mitä monet etsivät: yhteyttä sukupolvelta toiselle. Siksi eri ikäisten tulisi näkyä sen messuissa ja tehtävissä.
Kirkko voi sanoa yhteiskuntaa enemmän. Se on kutsuttu olemaan ”maan suola”, herättävä ja lääkitsevä ääni vastuuseen.
Pertti Sistonen