Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kolumni Riitta Kalliorinne: Lähteekö Vihti ihmisestä?

Olkkalan kylän kesäasuntomme, Huvila, niin kuin Pauli Kalliorinne sitä vitsillä kutsui, patistaa muisteluun.

Perintömökillämme on tullut vietettyä aikaa enemmän kuin olin arvellut. Syitä on helppo luetella: koronavuosina en ole päässyt reissuun ja on kuitenkin mukava välillä vaihtaa maisemaa. On ollut kiva kutsua ystäviä Vihtiin teemalla ”Vihti tutuksi” ja järjestää heille kotiseutukierros; esittelen lapsuuden ja nuoruuden paikkojani. Tietävätpähän nyt, mistä olen kotoisin.

Elin Vihdissä 18 ensimmäistä vuottani. En vain syntynyt ja käynyt koulujani siellä, vaan Vihti oli tuon ajan koko maailmani.

On vaikeaa, ja vähän kipeääkin, palauttaa mieleen millaista oli varttua 1960- ja 1970-luvuilla. Tunnemuistini mukaan maailma oli silloin kapea, apea ja mustavalkoinen: oli hyvä pahasta erottaa silloin paljon helpompaa. Elimme yhtenäiskulttuurin kulta-aikaa, diversiteetistä ei puhuttu, koska sitä ”ei ollut”. Maapallo oli litteä ja sen reuna ammotti heti Vihdin kirkonkylän, Jokikunnan Pyölin, Olkkalan mummulan ja Nummelan urheilukentän reunojen jälkeen.

Kun nykyään ihmisten puhutaan elävän kukin omassa kuplassaan, kasvuaikanani se vasta sitä olikin! Siitä ponnistin aikuisuuteen ja itseymmärrykseen.

Täytän tänä vuonna 63 vuotta. Jos eliniänodote toteutuu, tulen olleeksi elämästäni neljäsosan vihtiläinen. Kaikki se, mitä olen kasvuiässä kokenut, keitä kohdannut sekä paikat, joissa olen varttunut, ovat Vihdissä. Olen tästä kiitollinen, mutta olen sitä vastaan taistellutkin. Tällainen minusta sitten isona tuli. Se olen minä nyt.

Tavaroita en tarvitse; tarvitsenko niiden tuomia tunteita?

Mutta miten pitäisi suhtautua Huvilalta löytyvään historiaan, materiaan? Tarvitsenko tavaraa muisteloihin? Tarvitseeko ”muistoja” voida hipelöidä vai riittävätkö niistä otetut 3D-kuvat palauttamaan fiilikset? Tavaroita en tarvitse, mutta tarvitsenko niiden esiinnostamia tunteita? Tunteita Vihti, erityisesti kirkonkylä, kyllä herättää enemmän kuin laki sallii. Silti, tai juuri siksi, pitää aina kurvata kirkonkylän kautta, kun käymme Olkkalassa. Muut eivät sitä ymmärrä, mutta systeri tajuu.

Kirjoittaja on vanha- ja kesävihtiläinen, Instagramissa @erilainen_muori