Leijonien sunnuntainen olympiavoitto yhdisti suomalaisia. Toreille kokoontuneet ihmiset tunsivat kollektiivista iloa sankareidensa menestyksestä. Urheilu luo kansojen välille parhaimmillaan terveen kilpailun, jossa kunnioitetaan myös vastustajaa. Urheilussa on kilpailijoiden hyväksymät säännöt, joista ei tingitä – toisin kuin kisassa maailman vallasta tai Ukrainan hallinnasta.
Jos maailman kansalaiset kokisivat kuuluvansa yhteen, sotia ei käytäisi. Astronautitkin ovat kuvanneet, miten he korkeuksista ovat kokeneet, että sinertävän kaunis maapallo kuuluu kaikille. Sodan uhka riipaisee suomalaisia vasta, kun se on tullut tarpeeksi lähelle. Mitä kauempana on kärsimys, sitä vähemmän tunnemme myötätuntoa.
Useiden sotien juurisyy on jumiutuneessa identiteetissä. Venäjällä on syötetty halki historian epämääräistä viholliskuvaa läntisestä maailmasta. Toisaalta lännessä kytee epäluuloa venäläisiä kohtaan.
Suomalaiset kaipaavat yhteyttä toisiinsa työpaikoilla, harrastuksissa, suurissa kansanjuhlissa ja tapahtumissa. Toivomme kaikkea hyvää omalle yhteisöllemme, kotimaalle ja kotikunnalle. Tämä kävi hyvin ilmi myös Vihdin Uutisten viime syksynä tekemästä Vihti-kyselystä. Kyselyssä pyysimme vihtiläisiä kertomaan, mikä heidän mielestään omassa kunnassa on parasta. Monissa vastauksissa korostui, että parasta alueella ovat muut ihmiset ja yhteisöllisyys.
Onko suomalaistenkin yhteisöllisyys vain nurkkapatriotismia?
Globalisaatio ja maailmanlaajuinen yhteisöllisyys on ainoa vaihtoehto pysyvään rauhaan, vaikka se näyttäytyy tällä hetkellä kaukaisena utopiana.
Tulevaisuuden ihmiskunnan on pakko oppia näkemään maailma yhteisenä omaisuutena. Monia ihmisiä voi kutsua identiteetiltään maailman kansalaisiksi, joilla ei ole tarvetta jakaa ihmisiä kansallisin tunnuksin vihollisiin ja ystäviin. Näitä tyyppejä pitäisi saada valtioiden johtajiksi.
Aija Pirinen
Kirjoittaja on Vihdin Uutisten ja Luoteis-Uusimaan päätoimittaja.