Ukraina taistelee kansallisesta olemassaolostaan ja pakolaisvirrat ovat totta Euroopan sydämessä. Se, mitä Ukrainassa tapahtuu koskettaa meitä syvästi jo oman kansallisen historiamme tähden, mutta ennen kaikkea sen tähden, että olemme ihmisiä, veljiä ja sisaria keskenämme. Sydämissämme olemme ukrainalaisten luona ja kysymme, kuinka voisimme auttaa sodan keskelle joutunutta kansakuntaa.
Pienen ihmisen auttava teko on aina merkityksellinen, kun se menee perille Ukrainaan. Sen tähden on tärkeää, että käytämme avun perille saattamisessa kansainvälisissä kriiseissä jo pitkään toimineista organisaatioita, kuten Punaista ristiä ja Kirkon Ulkomaanapua. Kannoimme jo viime pyhänä kolehdin Kirkon Ulkomaanavun katastrofirahastoon ja yksityiset ihmiset voivat jatkaa kaiken aikaa henkilökohtaisin lahjoituksin Ukrainan avustamista.
Ukrainan sodan puhjettua ja pakolaiskriisin alettua, jotkut vihtiläiset ovat kysyneet, avaako seurakunta jälleen vastaanottokeskuksen Riuttarantaan. Meillä on sitoumus Riuttarannan käytöstä vastaanottokeskuksena ja tästä sitoumuksesta pidämme kiinni, jos tarve vaatii. Toistaiseksi näyttää siltä, että Maahanmuuttovirastolla on riittävästi kapasiteettia sijoittaa tuhansia ukrainan pakolaisia jo käytössä oleviin vastaanottokeskuksiin. Tästä huolimatta meillä vihtiläisillä on mahdollisuus auttaa konkreettisesti heitä, jotka saapuvat pakolaisina Suomeen. Vieraanvaraisuudelle, jota Suomessa on osoitettu niitä kohtaan, jotka ovat hädissään tulleet tänne on jälleen käyttöä. Oman kodin oven voi avata ja ystävyyden käden ojentaa hädässä oleville.
Se, mitä kaikki me voimme tässä tilanteessa tehdä, on rukoilla Ukrainan puolesta. Anna Ukrainalle kestävyyttä taistelussa, menetyksissä ja inhimillisessä hädässä. Suo enkelisi sinne, missä sodan julma pimeys on läsnä. Anna rauhan tulla. Anna toivon valon pian loistaa Ukrainan taivaan yllä!
Kirjoittaja on Vihdin seurakunnan kirkkoherra.
Olemme ihmisiä, veljiä ja sisaria keskenämme.