Kolumni Emma Reinikainen Kurja ja kultainen koti-ikävä

Vaihtovuoteni hiljaisina hetkinä huomaan usein ajattelevani Suomea, sen luontoa ja viileitä kesäisiä iltoja tyynien järvien rannoilla keskellä huojuvia metsiä. Ajatukseni löytävät tiensä pullonpalautusautomaatteihin, Helsingin mukulakivikatuihin ja tavanomaisen pyöräreittini varrella nököttävään kuuseen, joka ikään kuin vilkuttaa oksallaan ohikulkijoille. Suomen kaipuuni hetket ovat saaneet minut pohtimaan, mitä koti-ikävä on ja millaisissa tilanteissa se päätään nostaa.