"Terve! En viitsinyt tulla kotiin ennen lähtöä, ette ainakaan mua olisi päästäneet.
Minä olen täällä Kannuksen poikien sakissa. En viitsinyt mennä niiden Kälviän renkien sakkiin, sillä niiden joukossa on retu-miehiä.”
Näin alkaa isosetäni Sortavalasta 2.6.1919 kotiväelleen lähettämä kirje. Yhtenä syynä lähtöön Aunuksen sotaretkelle saattoi olla, että Kokkolan yhteislyseon Lukukausi-Todistuksen perusteella hänet ”muutetaan – ehdot suoritettuaan – VI luokalle”. Ehdot tulivat saksan kielestä ja matematiikasta.
Lähdön toinen syy oli epäilemättä isänmaallinen: Nuoria, ainakin noilla seuduilla lähinnä koululaisia ja renkipoikia, värvättiin vapauttamaan Itä-Karjala. Palveluksen kesto oli kaksi kuukautta.
Isosetäni ei ollut mikään sotahullu. Hän kirjoitti alakuloisia runoja ja tarinoita. Joitain julkaistiin paikallislehdessäkin. Herkäksi runopojaksi kai nykyisin nimiteltäisiin. Luin taas kerran hänen kotiin lähettämänsä kirjeet.
Ruoka oli kuulemma hyvää: aamulla teetä ja leipää, päivällä puuroa ja illalla hyvää lihasoppaa ja paljon leipää. Jalat pestiin raskaan marssin vuoksi kahdesti päivässä. Ystäviä haavoittui ja kuoli. Myös oman kuoleman mahdollisuus ja ruumiin kotiin saaminen kävivät mielessä.
Isosetäni ei ollut mikään sotahullu. Luin taas kerran hänen kotiin lähettämänsä kirjeet.
Viimeinen arkistoni viesti on lähetetty 13.7.
”Suurella surulla ja kaipauksella saan täten ilmoittaa, että poikanne kaatui t.k. 8 päivän aamuna 3:n ja 4:n välillä täällä Säämäjärvellä käydyssä taistelussa. Koetan hommata hänen ruumiinsa sinne ja koettakaa tekin sitä. Hän kaatui mutta kuolemaa oi suloista kun kuolla saa noin loistehessa maineen.”
Muistokirjoituksessa kerrotaan, että haudan lepoon siunattiin Aarne Kuusela, sankarivainaja – ja kuudennen luokan oppilas.
Kirjoittaja on asunut Vihdin kirkonkylässä yli 40 vuotta. Työskennellyt mm. yliopistotutkijana ja tutkimusmenetelmien opettajana ja ennen eläköitymistään toistakymmentä vuotta Opetushallituksen erikoistutkijana.