Maailmassa on tapahtunut yksilön näkökulmasta valtavia muutoksia parin viimeisen vuoden aikana. Länsimaisia vapauden ja demokratian arvoja ovat ravistelleet sekä covid-19 -pandemia että Ukrainassa käynnissä oleva sota. YK:n ilmastopaneelin raportissa todetaan elämän edellytysten heikkenevän maapallolla odotettua nopeammin. Tästä kaikesta huolimatta YK:n kestävän kehityksen verkoston laatiman raportin mukaan Suomi on viidettä kertaa maailman onnellisin maa.
Nuorisotutkimusverkoston vuosittain julkaisema Nuorisobarometri mittaa 15–29-vuotiaiden nuorten arvoja ja asenteita keskittyen ajankohtaisiin teemoihin. Viime viikolla julkaistu erityisesti kestävään kehitykseen ja ilmastoasioihin keskittyvä vuoden 2021 Nuorisobarometri sai erisnimen ”kestävää tekoa”. Nostan Nuorisobarometrista esille kolme havaintoa: nuoret ovat varsin kattavasti perillä ilmastokysymyksistä (72 %), suhtautuvat hyvin optimistisesti omaan tulevaisuuteensa (80 %) ja vähemmän optimistisesti maailman tulevaisuuteen (38 %) sekä tuntevat surua luonnon monimuotoisuuden heikkenemisestä ja lajisukupuutosta (76 %).
Olemme siis maailman onnellisin maa, jonka nuorista valtaosa suree maailman menoa. Ja miksei surisi, aihetta siihen tällä hetkellä riittää. Vaikka suru kuuluukin ilon ja muiden tunteiden lailla jokaisen elämään, on meidän aikuisten tärkeänä tehtävänä auttaa ja tukea nuoria surun ja muiden tunteiden käsittelyssä. Maailma voi näyttäytyä tällä hetkellä nuorten tai oikeastaan kenen tahansa silmissä varsin turvattomalta, toivottomalta ja julmalta paikalta.
Nykyään puhutaan paljon resilienssistä. Termillä tarkoitetaan yksilön tai yhteisön kykyä toimia muuttuvissa olosuhteissa, kohdata häiriöitä ja kriisejä sekä palautua niistä. Meidän kaikkien resilienssi on ollut koetuksella viimeisten vuosien aikana. Helsingin yliopiston mukaan resilienssin muodostumiseen vaikuttaa perhe ja sosiaaliset suhteet. Perheen ja sosiaalisten suhteiden merkitys korostuu erityisesti nuorilla, koska heidän minäkuvansa on vasta muotoutumassa. Nyt jos koska on erityisen tärkeää pysähtyä kysymään läheiseltä nuorelta mitä hänelle kuuluu. Ja muistetaan aika ajoin kysyä sitä myös itseltä.
Kirjoittaja on Vihdin kunnan nuorisopäällikkö.
Nyt jos koska on erityisen tärkeää pysähtyä kysymään läheiseltä nuorelta mitä hänelle kuuluu.