Kulunut talvi on ollut tienpidolle suorastaan painajainen. Jos ei lunta tule enemmän kuin aurauskalusto ehtii siivota, ovat tiet jäätyneet polanteisiksi ja kevään tullen rapautuneet huonoon kuntoon. Juuri nyt tilanne on hankala. Pieni kolo asvaltissa voi laajentua muutamassa päivässä syväksi autoja rikkovaksi kuopaksi. Asvaltti murenee kuopan ympäriltä silmissä lämpötilan sahatessa pakkasen ja lämpöasteiden väliä, ja rakenteisiin valunut vesi jäätyy ja sulaa.
Suomalaiset autoilijat ja jalankulkijat tuntuvat olevan pitkäpinnaisia ja ymmärtäväisiä – vaikka ärräpäät todennäköisesti lentävätkin renkaan osuessa yllättävään kuoppaan. Sinänsähän kärsineet asvalttitiet ovat jokavuotinen ongelma, johon pitäisi osata varautua – tänä talvena tämän ongelman laajuus on kuitenkin mittava. Käytännössä kaikki Uudenmaan päätiet ja taajamien kadut ovat joltain osin kunnostuksen tarpeessa, joten asvalttipaikkaajia ei riitä joka paikkaan yhtä aikaa.
Paikkaus on myös valitettavan usein vain hätäratkaisu, koska päällyste vaatisi laajemman uusimisen. Tähän pitäisi olla riittävästi rahaa varattuna.
Sää vaihtelee edelleen, ja sulamisvesien jäätymisen tuomaa liukkautta joudutaan torjumaan hiekoittamalla. Paikoin jalkakäytäville on ehtinyt kerääntyä talven mittaan jo usean sentin paksuinen sepelimatto. Hiekoitushiekkaa ja -sepeliä päästään kunnolla keräämään ja katuja harjaamaan vasta lumien sulettua ja yöpakkasten lakattua.