Nuoret voivat huonosti, huonommin kuin pitkään aikaan. Nykypäivän koulumaailma on kuormittava ja uuvuttava, eikä maailmantilanteella valitettavasti ole helpottavaa vaikutusta. Korona-aikana ongelmat ovat kärjistyneet, ja kun asiat ehkä alkavat sillä suunnalla näyttää valoisammalta, syntyy naapurissa sota. Kun henkilökohtaisiin haasteisiin kaadetaan saavillinen maailmantuskaa mausteeksi, saadaan karvas soppa aikaiseksi. Aliresursoidut mielenterveyspalvelut ja opiskeluhuolto ovat iso ongelma, mutta vaikka apua tarvitaan kipeästi, ei pitkäaikaista muutosta saada aikaan pelkästään hoidolla. Kynnyksen palveluihin hakeutumiseen soisi kylläkin madaltuvan, ja siinäkin auttaa, kun muokataan asenteita ja ilmapiiriä.
Maailmassa, joka on jatkuvasti näin epävakaa ja samalla mahdottoman nopeaa tahtia vaativa, on melkoisen normaalia voida huonosti. Sodan pitäisikin järkyttää. Luonnon tuhoaminen sellaista vauhtia, että meidän tulevaisuutemme voi olla elinkelvoton, aiheuttaa luonnollisesti hieman kielteisiä tuntemuksia. Maailma on ajoittain sekasotku, mutta vaikka kaikki olisi täydellisesti, voi silti tuntua pahalta, ja on tärkeä painottaa, että niin saa olla. Saa sanoa, että ahdistaa. Saa tarvittaessa lopettaa kesken, jos ei jaksakaan. Omalle ikäluokalleni voin jo laittaa “sori mut nyt just ei jaksaminen riitä”, mutta muille ehkä ilmoittaisin olevani vähän kipeänä. Monille nuorille mielenterveys on aiheena vähemmän tabu, mutta nuorten valta on pieni yhteiskunnan normien määrittymisessä.
Viimeisten parin vuoden aikana olemme oppineet jäämään kotiin aina, kun tunnemme pieniäkin oireita, mutta mielen hetkellinen pahoinvointi, siis kehomme tärkeimmässä elimessä tapahtuva oireilu, ei olekaan vielä yhtä hyvä syy jäädä lepäämään. Nyt meidän tulisi opetella, ettei tarvitse olla palanut loppuun, levätä saa ihan koska vain, ja alkaa vaatia itseltämme vähemmän. Itselle liian nopeaa tahtia on lupa hidastaa. Lepäämättömyydellä voi saada aikaiseksi niin sydänlihastulehduksen kuin vakavasti tulehtuneen mielenterveyden. Maailma odottaa paljon mutta antaa vain vähän, jos emme ala antaa arvoa hyvinvoinnin priorisoimiselle.
Kirjoittaja on Vihdin nuorisovaltuuston jäsen.
Maailma on ajoittain sekasotku.