Muistatteko vielä aikaa, kun lehtien pääuutiset ja mielipidepalstat täyttyivät ihanista pikku ongelmista; keväisistä koirankakkakeskusteluista, latujen kunnossapidosta, teiden aurauksesta, kouluruoan laadusta? Niitä on toki edelleen, mutta nyt uutisissa isoimman tilan saavat oikeasti isot uutiset.
Ukrainan sota ja jo sitä ennen koronapandemia ovat laittaneet arvot järjestykseen. Moni on viimeisten kuukausien aikana havahtunut itsetutkiskeluun ongelmiensa mittasuhteista.
Tiestön kunnossapidon puutteet eivät todellakaan ole pääuutisia Ukrainassa. Raunioiden keskellä media kertoo kuolemasta ja kuoleman uhasta. Kun ihmiset joutuvat taistelemaan olemassaolostaan, kukaan ei taatusti vaivaudu valittamaan lumikinoksesta kadun kulmassa
Silloin kun ei ole oikeasti isoja ongelmia, pienet epäkohdat nousevat otsikoihin ja paisuvat ihmisten mielissä. Toki pienetkin ongelmat ovat julkisuuden arvoisia, saavathan ne aikaan myös muutoksia ja panevat vauhtia julkiseen koneistoon.
Mutta välillä niin meitä lehden tekijöitä kuin lukijoitakin on syytä muistuttaa ja verrata omia pikkuhuoliamme maailmanlaajuisiin suruihin, sotaan, nälkään ja absoluuttiseen köyhyyteen. Niin kauan kuin uutisaiheena on koirankakat tien varressa, ovat asiat varsin hyvin.
Ukrainan kriisin myötä meitä suomalaisiakin on kehotettu varautumaan ja olemaan valmiita luopumaan totutuista asioista. Valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk.) totesi maaliskuussa Helsingin Sanomissa, että jokaisen suomalaisenkin on varauduttava tinkimään elintasostaan.
Suurilla suruilla on ainakin yksi tehtävä. Sodat ja pandemiat opettavat ihmiskunnalle kiitollisuutta. Tulemme tietoiseksi hyvinvointivaltion palveluista, vauraudestamme ja vapaudestamme. Olemme usein niin kauan tunnottomia maailman kärsimykselle, kunnes sodat ja uhkat tulevat tarpeeksi lähelle. Yhtenä päivänä voimme menettää kaiken, jota olemme pitäneet itsestäänselvyytenä ja huomaamme että moni arkinen kiukuttelumme kohde on ollut pelkkää mielen harhaa.
Kirjoittaja on Vihdin Uutisten ja Luoteis-Uusimaan päätoimittaja.