Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kolumni Riitta Kalliorinne Kansainvälinen rauhanleiri ei tehnyt meistä vihtiläisnuorista kommunisteja

Vain kolme päivää ennen Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan istuin pitkällä aamiaisella Suomen Slovakian suurlähetystössä. Keskustelimme Euroopan poliittisesta tilanteestakin, mutta syy ystävälliseen kutsuun liittyi Vihtiin ja vuoteen 1974.

48 vuotta sitten keväällä Vihdin nuoriso-ohjaaja Päivi Veikkolainen sai lankapuhelimeen soiton Suomi-Tsekkoslovakia -seurasta. Mahtuisiko Vihdin Pirtin kesäohjelmaan kansainvälinen lastenleiri? Vaihtariksi vihtiläisnuoret voisivat lähteä leirille Tsekkoslovakiaan.

Kolme viikkoa Slovakiassa, Banska Stiavnichassa, Sitnon leirikeskuksessa, oli minulle 14-vuotiaana vaikuttava kokemus. Kansainvälinen rauhan leiri DDR:n, NL:n, Kuuban, Mongolian, Puolan ja Unkarin pioneerien kanssa ei tehnyt meistä vihtiläisistä nuorista kommunisteja, vaikka sitä joidenkin vanhemmat lähtiessämme pelkäsivät.

Sen sijaan laulut, leikit, retket, toveruudet ja ihastukset kasvattivat ymmärrystä ihmisten ja kulttuurien monimuotoisuudesta. Tuo kokemus vaikuttaa vieläkin.

Kolme viikkoa Slovakiassa, Banska Stiavnichassa, Sitnon leirikeskuksessa, oli minulle 14-vuotiaana vaikuttava kokemus.

Leiriläisten kotimaiden yhteiskuntajärjestelmät tai valtioden rajat eivät lapsia puhuttaneet. Teinit ovat samanlaisia joka maassa. Hyvät tyypit ovat hyviä tyyppejä. Tunteet ovat universaaleja.

Me lähdimme Tšekkileirikaverini Marjan kanssa katsomaan vanhoja paikkoja Slovakiaan syksyllä 2016. Puut olivat yli 40 vuodessa venähtäneet ja Sitnon leirikeskuksen päärakennus oli osin palanut, mutta tuttua oli. Kuin olisin palannut uneeni.

Sitnon kahvilanpitäjä, ikätoverimme, kutsui paikalle papan, joka oli noina aikoina ollut mukana leirillä. Hän saapuikin kyliltä moikkaamaan meitä.

”Kyllä minä muistan suomalaiset. Teidän johtajanne oli Päivi. Lauloitte tätä laulua: (alkaa hymistä Kalliolle kukkulalle Chydeniuksen sävelellä).”

Noh, Marja tapasi Slovakian Suomen suurlähettilään Slavomira Masurovan. Hän halusi kuulla kokemuksistemme Tšekkoslovakiassa 1974. Saimme virallisen kutsun suurlähetystöön. Tapaamisemme oli lämmin.

Kolmen päivän kuluttua, 24.2.2022, lapsenuskoni rauhasta, ystävyydestä ja solidaarisuudesta valtioiden kesken murskaantui totaalisesti ja lopullisesti.

Ajatukseni ovat ukrainalaisten luona. Mietin myös Itä-Euroopan maiden ihmisiä, entisiä nuoria ja Sitnon leiriläisiä. Miten helvetissä voimme olla nyt tällaisessa tilanteessa.

Kirjoittaja on vanha- ja kesävihtiläinen, Instagramissa @erilainen_muori