Epävarmoja aikoja elävä ihmiskunta on huomannut, kuinka merkittäviä läheisimmät ihmissuhteet ovatkaan. Ne pysyvät silloinkin, kun pandemia, sota tai talouden heilahtelut pelottavat. Tänä sunnuntaina korostuu ihmissuhteista tärkein. Äiti.
Äitien muistamisessa voidaan mennä ajassa kauas taaksepäin, sillä jo muinaisessa Kreikassa keväistä juhlaa vietettiin jumalten äidin Rhean kunniaksi. Juhlan viettoon kuuluivat uhraukset hunajakakuin, juomin ja kukkasin. Myös roomalaisilla oli kaikkien jumalten äiti, Magna Mater, jota kunnioitettiin temppelijuhlalla maaliskuussa. 1600-luvulla Englannissa vietettiin Mothering Sunday, jolloin perheestään erossa asunut palvelusväki, nuoret piiat ja rengit, saivat vierailla äitiensä luona.
”Kiitos elämästä, Äiti. / Pari riviä tein kirjaimia tänään. / Siinä kaikki. Olen onnellinen”.
Lauri Viita
Julia Ward Howe kirjoitti Äitienpäivän julistuksen Amerikassa 1870. Hänen julistuksensa kutsui naisia käyttämään asemaansa äiteinä taistelussa kaikkien sotien lopettamiseksi, joissa heidän poikansa tappavat toisten äitien poikia. 1914 Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson julisti juhlapäivän viralliseksi ajankohdaksi toukokuun toisen sunnuntain.
Suomessa äitienpäivän teki tunnetuksi kansakoulun opettaja Vilho Reima. 1918 keväällä aihe tuntui ajankohtaisemmalta kuin koskaan: ”Kuka voisi kuvatakaan tuhansien äitien tuskaa näinä veljessodan päivinä maassamme.” Reima halusi kutsua mukaan kaikki äidit ajatuksella, että myös ”vihollisenkin äidillä on äidin sydän”. Vilho Reima ehdotti, että äitienpäivää vietettäisiin 7. heinäkuuta ja että tilaisuuksiin kutsuttaisiin kaikkien kaatuneitten äidit päivän sankareiksi.
Suomen ensimmäistä äitienpäivän juhlaa tiedetään vietetyn Alavieskan kansakoululla 7.7.1918 kello 18. Vuodesta 1920 äitienpäivää siirryttiin viettämään keväällä. Ehdotettiin, että kunniavierailla, äideillä, olisi rinnassaan pieni valkea kukka. Valkovuokko onkin perinteisesti liitetty Suomessa äitienpäivään.
1947 valtioneuvosto julisti äitienpäivän viralliseksi liputuspäiväksi. Äitiä tulee muistaa vuoden jokaisena päivänä, mutta perinteitä kunnioittaen kerran vuodessa on aiheellista nostaa lippu salkoon!
Kirjoittaja on Vihdin kunnan museotoimenjohtaja.