Olen ollut tilaisuuksissa, joissa toista henkilöä kuvataan sanoilla ”hän oli minulle kuin äiti”, tai ”hän oli minulle kuin isä”. Vanhemmuus ei aina tarkoita biologista vanhemmuutta vaan joku lähipiirin ihminen saattaa nousta tähän asemaan osallistumalla lapsen tai nuoren elämään merkittävällä tavalla.
Nyt juhlimme Suomen äitejä, mutta mielestäni toukokuun toisena sunnuntaina voisimme juhlia äitejä ja isiä sekä ”kuin äiti ja kuin isä” -henkilöitä yhdessä. Vanhemmuudessa ajattelutapamme muuttuu ja käytämme kaikki voimavaramme lastemme kannustamiseen ja ohjaamiseen kohti hyvää elämää. Kuinka riemuissamme olemmekaan, kun lapsi ottaa harppauksia elämässään eteenpäin. Vanhempien rakkaus on ehdotonta, eikä siitä pidetä lomaa. Onnen hetkien lomassa vietämme unettomia öitä pohtiessamme välillä loputtomalta tuntuvia vaaroja lastemme elämässä. Tällaiseen merkittävään asemaan ja tehtävään saatat ohjautua myös ilman biologista vanhemmuutta.
Raamatussa merkittävin äiti on Jeesuksen äiti Maria. Hän taisteli viimeiseen asti lapsensa puolesta eikä väistynyt hänen rinnaltaan pahimpinakaan hetkinä. Äidin rakkaus ei antanut periksi.
Tänäkin äitienpäivänä meillä kaikilla on lukematon määrä syitä olla kiitollisia lapsistamme, ja siitä, mitä he ovat elämäämme tuoneet. Voimme jokapäiväisessä elämässä olla heille Jumalan lempeät kasvot ja Kristuksen rakastavat kädet. Me lähetämme lapsemme maailmalle tavoittelemaan unelmiaan, ja jätämme oven raolleen, jotta heillä on aina paikka, mihin palata.
Vanhemmuus ei aina tarkoita biologista vanhemmuutta.
Äiti Teresan sanoin:
“Sinä opetat heidät lentämään, mutta he eivät lennä sinun lentoasi.
Sinä opetat heidät unelmoimaan, mutta he eivät unelmoi sinun unelmaasi.
Sinä opetat heidät elämään, mutta he eivät elä sinun elämääsi.
Kuitenkin, joka lennossa, joka elämässä, joka unelmassa,
säilyy aina jälki suunnasta jonka opetit.”
Siunattua Äitienpäivää!
Kirjoittaja on Vihdin seurakunnan kanttori.