Tottumus on toinen luonto. Tämä mielenkiintoinen sanonta herättää kysymyksiä. Mitä luonnolla tarkoitetaan? Mikä on ensimmäinen luonto? Onko yksilön omaksuma tottumus yhtä kuin hänen luontonsa? Muuttumaton persoonallisuus ja kehittyvä luonne ovat ymmärtääkseni kaksi eri asiaa, eikä tottumusta voida määritellä luonteenpiirteeksi. Mutta varmasti sekä persoonallisuus että luonne – siis tuo edellä mainittu luonto – vaikuttavat siihen, millaisia tapoja kukin meistä omaksuu. Siis tapoja ja tottumuksia, jotka ohjaavat elämäämme, toisinaan jopa salakavalasti, suuntaan tai toiseen.
”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea”, todetaan sananlaskussa. Kuinka totta tämä onkaan! Se, millaiseen suuntaan meitä lapsuudenkodissamme ohjattiin, määrittelee elämäämme enemmän tai vähemmän tänäänkin. Lapsuudessa – ja toki myöhemminkin – opituista tavoista on monesti tullut niin automaattisia toimintamalleja, että emme kiinnitä niihin lainkaan huomiota. Kuten Mike Steib on osuvasti määritellyt, monet arkipäivän toimintomme eivät ole harkittuja valintoja, vaan sisäistettyjä tapoja.
On olemassa hyviä ja huonoja tapoja. Yleisesti ottaen hyväksi tavaksi luokitellaan toiminta, joka saa ihmisen voimaan paremmin. Eikä tämä tarkoita vain ihmistä itseään, vaan myös hänen lähimmäistään. Valitettavasti ihminen on usein haitallisten tapojensa orja. Hän elää arkeansa päivästä toiseen, eikä kykene muuttamaan ajattelu- ja toimintamallejaan. Elämäntapojen muuttaminen paremmiksi on usein kivuliasta, mutta ei onneksi mahdotonta.
Kirjoitukseni on ansainnut paikkansa, jos joku meistä pysähtyy pohtimaan nykyisiä tottumuksiaan ja tapojaan sekä niiden vaikutusta omaan ja toisten tulevaisuuteen. Kysyn itseltäni ja sinulta: ”Missä olemme 10 vuoden päästä nykyisten tapojemme saattelemana?”
Kirjoittaja on vihtiläinen Toivon Syke -seurakunnan pastori, yrittäjä ja kirjailija.