Hyvin harva tietää, kuka oli Mathilda Hoffman. Hän oli ensimmäinen luterilaisen kirkon diakonissa. Virkaan vihkimys tapahtui Viipurissa 150 vuotta sitten. Diakonissa oli tuohon aikaan ja siitä noin sata vuotta eteenpäin sairaanhoidollisen koulutuksen saanut ja naimattomuuteen sitoutunut vähäosaisten auttaja. Mathildan tähden kirkko viettää siis tätä kuluvaa vuotta diakonian juhlavuotena.
Kaikki tutkimukset osoittavat, että suomalaisten mielestä juurikin kirkon auttamistyö kotimaassa ja ulkomailla on yksi painavimmista syistä kuulua kirkkoon. Kirkko auttajana on liikkeellä silloin, kun elämän hyvinvointimittarit näyttävät rankasti alaviistoon. Tämä auttaja ei edes kysele, kuulutko kirkkoon, vaan kaikkia autetaan mahdollisuuksien mukaan. Kaikille ihmisille annetaan kirkon diakoniassa ihmisarvo, heidän tarinansa kuullaan ja heidän elämäänsä tarjoillaan toivon avaimia.
Kirkon diakonia on elänyt aina ajan virrassa mukana, muuntunut ja muuttunut vastaamaan kulloisenkin ajan tarpeisiin. Vieläkin voimissaan oleva yhteisvastuukeräys alkoi sodan jälkeen pyrkien auttamaan sodan runteleman kansakunnan kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia veteraaneja ja sotainvalideja. Yhdeksänkymmentäluvun laman aikoihin kirkko käynnisti velkaneuvonnan, josta tuli pian kuntien tehtävä. Kirkon ulkomaanapu on tällä haavaa kolmanneksi suurin Ukrainan auttaja. Joistakin auttamisen tavoista on siis tullut yleisemmin tiedettyjä, mutta valtaosaltaan diakonialta saatu apu jää vain yksityisen ihmisen ja häntä auttaneen diakonissan/diakonin/hyvän ihmisen, väliseksi asiaksi.
Meidät on tehty sellaiseksi, että silloin, kuin elämä meitä murjoo ja murrumme, tarvitsemme kipeästi auttajaa ja vierellä kulkijaa. Ihmisyytemme syvin mittari on inhimillisyydessä moninaiseen hätään joutuneita kohtaan. Siinä, kun itse saamme avun ja meidät nostetaan ylös syvästä kuopasta, meissä vahvistuu ymmärrys elämän suurista lainalaisuuksista. Niistä suurimpia on tämä: Autetuksi tullut auttaa ja pistää hyvän kiertämään. Tässä kaikessa on mukana se, joka alkaa isolla J-kirjaimella.
Diakonian juhlavuoden messua vietetään 29.5. kello 10 Vihdin kirkossa. Samalla hyvästelemme koronavuosien aikana eläköityneet diakonit, Sirkku Peltoniemen ja Kirsti Savolaisen sekä Riuttarannan emännän, Leena Kanervan.
Kirjoittaja on Vihdin kirkkoherra, joka tähän aikaan vuodesta kylvää porkkanan ja istuttaa perunan lasten lasten kanssa sekä riemuitsee alkavasta kesästä.