Yksi suurista huveistani lapsuuden kesinä oli neliapiloiden etsintä. Äitini oli erityisen hyvä niitä löytämään, ja joskus itsekin sellaisen aarteen löysin. Jostain syystä yleensä suurimmassa osassa apiloita on kolme pientä lehteä, mutta joskus niitä voi olla neljä tai jopa enemmän. Niiden löytämisen ajatellaan tuovan onnea.
Juuri parhaillaan kauneimmillaan ja hehkeimmillään oleva luomakunta on täynnään erilaisia ihmeellisyyksiä. Neliapila ei ole suinkaan ainoa, joka poikkeaa valtavirrasta, vaan kaikenlaiset poikkeukset ovat pikemminkin sääntö luonnossa. Luonnossa osaamme ihmetellä kaikkea erilaisuutta ja nähdä sen Luojan kekseliäisyytenä, tai kuka mitenkin sen näkee. Jos toinen ihminen sen sijaan onkin mielestämme erilainen, erikoinen, vääränlainen, eikä täytä omia normejamme, olemme valmiit hänet torjumaan, tuomitsemaan ja jättämään ulkopuolelle.
Ensi sunnuntaina kirkossa luetaan evankeliumi, jossa Jeesus tyypillisesti avaa ajatuksiaan vertauksen keinoin: ”Eräs mies järjesti suuret pidot ja oli kutsunut paljon vieraita. Kun pitojen oli määrä alkaa, hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: ’Tulkaa, kaikki on jo valmiina.’ Mutta yksi toisensa jälkeen nämä alkoivat esittää verukkeita. ’Olen ostanut pellon’, sanoi yksi, ’minun täytyy mennä katsomaan sitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ ’Ostin viisi härkäparia’, sanoi toinen, ’ja olen lähdössä kokeilemaan niitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ Kolmas sanoi: ’Olen juuri mennyt naimisiin enkä siksi voi tulla.’
Luomakunta on täynnään erilaisia ihmeellisyyksiä.
Palvelija palasi ja kertoi tämän herralleen. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalle: ’Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat.’ Palvelija tuli sanomaan: ’Herra, olen tehnyt niin kuin käskit, mutta vielä on tilaa.’ Silloin herra sanoi: ’Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi ihmisiä tulemaan, jotta taloni täyttyisi. Ja siitä voitte olla varmat, että yksikään noista, jotka minä kutsuin, ei pääse minun pitopöytääni!’”
Elämän bileistä on kyse. Toiset pääsevät mukaan, toiset jäävät tai jättäytyvät ulkopuolelle. Minulle tämä evankeliumi avautuu parhaiten virren 452 kautta. ”Hän kutsuu syömään kaikki, ei torju yhtäkään. Hän rajamuurit murtaa, luo valon pimeään. Maan ääristä hän kutsuu rikkaita, köyhiä, hän ruokkii kaikki kansat samassa pöydässä. Ja nälkäisimmän kutsuu hän aivan vierelleen. Kylläinen armon hylkää, jää ulos yksikseen. Jos käymme samaan pöytään, ei mikään erota, me toinen toisellemme kuulumme Herrassa.”
Kaikenlainen ulossulkeminen ja toisen ihmisen määrittely on epäkristillistä, epäinhimillistä. Voisimme olla Jeesukselle uskollisia ja sanoa: ”Tulkaa, kaikki on jo valmiina”. Tulkaa kaikki: kolmiapilat, neliapilat ja ihan kaikenlaiset aarteet – kummalliset ja tavalliset!
”Ja Jeesus meitä ohjaa yhdessä matkalle, hän rauhan teitä raivaa kauttamme kaikille. On portti aina auki myös tulevaisuuteen. Huomenna Herra siunaa taas meidät uudelleen.”
Kirjoittaja on Vihdin seurakunnan kanttori.