Noin 45 minuuttia. Niin kauan käytin alkuvuonna sosiaalisen median kuvapalvelun Instagramin selaamiseen keskimäärin päivässä.
Käytän myös Facebookia, ja vaikka en ole koskaan tarkastanut palvelussa viettämääni päiväkohtaista aikaa, uumoilen, että molemmat somekanavat yhteen laskien pääsin vuoden alussa kevyesti yli tunnin lukemiin. Onko se paljon? Itselleni kyllä, jollekin toiselle kenties ei.
En kovin usein tarkista tilini asetuksista somessa käyttämääni aikaa, mutta kun keväällä sattuman oikusta tein niin, se pysäytti. Samalla huomasin, että somen ja erityisesti Instagramin kuvien selaaminen toi itselleni hyvän mielen sijaan pahaa oloa.
Instagramin kuvien selaaminen toi itselleni pahaa oloa.
Kun kuvavirta tarjoilee jatkuvalla syötöllä somevaikuttajien sisustettuja koteja, eksoottisia lomamatkoja, herkullisia kokkauksia ja karkeasti yleistäen kaikkea hyvää ja kaunista, alkaa oman kodin jatkuva kaaos, ruoanlaittotaitojen vajavaisuus ja elämän arkisuus hiljalleen ahdistaa.
Tämän havaittuani laitoin henkilökohtaisen someni pariksi kuukaudeksi tauolle.
Mietin, mitä se tarkoittaa, että puhelimesta avautuu toinen todellisuus, joka pelkistyy kuviksi, hashtageiksi, tykkäyksiksi ja lyhyiksi viesteiksi. Mietin, mitä some tekee pari- ja kaverisuhteille. En muista, milloin olisin viimeksi soittanut jollekin kavereistani kysyäkseni kuulumisia. Sen sijaan kun näemme, muistan useammankin keskustelun joiden aikana olen todennut ”Joo, näinkin sen Instasta”.
Olen sittemmin palannut Instagramin kuvavirran pariin. Tällä hetkellä vietän sitä tuijotellen tilaston mukaan noin viisi minuuttia päivässä. Se sopii niin kauan, kun kuvavirta ei tulvi ahdistuksen puolelle. Kuvaavaa on, että Instagramin asetuksista itselleen voi asettaa muistutuksia taukojen pitämiseen ja määritellä selaamiselleen päiväkohtaisen aikarajan.
Somen tarjoama toinen todellisuus, illuusio todellisesta maailmasta, todella vie helposti mukanaan.
Kirjoittaja on kesätoimittaja.