Tänäkin kesänä noin 350 vihtiläistä nuorta käy rippikoulun. Se on 15 vuotiaiden ikäluokasta 80 prosentin tietämissä. Tähän joukkoon kuuluvat myös ne nuoret, jotka liittyvät kirkkoon ja saavat kasteen juuri ennen rippikouluvuoden käynnistymistä.
Mihin rippikoulun suosio perustuu? Syitä on monia. Rippikoulu on säilyttänyt aikuistumisriitin aseman. Se ikään kuin kuuluu asiaan, eikä rippikouluun menoa kyseenalaisteta perheissä ja nuorten omassa keskuudessa. Uskon ja uskonnon teemat eivät sinällään ole nuorten kesken suuressa suosiossa, mutta niiden käsittely on rippikoulussa toisenlaista kuin koulussa. Rennompaa ja mielenkiintoisempaa. Rippikoulun jälkeen pääsee sitä paitsi vihille kirkossa ja kummiksi – molemmat oikeudet saa vain rippikoulun käytyään.
Kun leirimuotoinen rippikoulu syntyi 1960-luvulla oli luotu toimiva konsepti olla yhdessä nuorten kanssa viikosta kahteen. Rippikoulu ei ollut enää ulkoa pänttäämistä koulupäivän päätteeksi tai viikkojen istumista kirkkosalissa papin katseen alla. Rippikoululeirit ovat tarjonneet vuosikymmen toisen perään ihania elämyksiä luonnon helmassa ikätovereiden kanssa, iloa ja naurua, elämän perimmäisten kysymysten pohdintaa ja suuntaviittoja koko elämän ajaksi.
Rippikoululla on paikallisesti Vihdissä hyvä maine ja imu. Noin kolmasosa rippikouluikäluokasta ilmoittautuu vuosittain isoskoulutukseen ja toimii omaa rippikoulua seuraavina vuosina ryhmänjohtajan tehtävässä rippikoulussa. Sankarla – nuorten oma kokoontumispaikka ja olohuone Nummelassa – on jatkopaikka rippikoulun jälkeistä elämää varten. Rippikoulussa saatuja elämän eväitä voi syödä jatkossakin hyvässä seurassa!
Kirjoittaja on kirkkoherra ja rovasti, jota edelleenkin sytyttää rippikoulu ja nuorten kanssa oleminen iästä huolimatta.