Joidenkin ihmisten kohtaamisesta jää hyvä mieli, tapahtuipa tuo kohtaaminen sitten kasvotusten, puhelimessa tai muulla tavalla. Toinen sanoi juuri oikeat sanat, eikä ainoastaan sanonut, vaan myös se tapa, jolla hän nuo sanat sanoi – äänensävyä myöten, jätti hyvän mielen. Äänensävyn voi myös ikään kuin kuulla kirjeessäkin, vaikka nykyään oikean käsinkirjoitetun kirjeen saaminen taitaa olla jo harvinaisempi juttu. Jos sinulla on tällaisia kirjeitä tallessa, tiedät, mistä puhun. Pidät varmasti niitä hyvässä tallessa, kalliina aarteina.
Sanat ovat tärkeitä, sanat vaikuttavat. Sanoillamme voimme tehdä hyvää, mutta myös valitettavasti pahaa. Raamatun kirjoista, Sananlaskujen kirja, on sellainen kirja, jossa puhutaan paljon puhumisesta ja sanoista. Seuraava jae sisältääkin nuo kaksi vastakkaista vaikutusta, joita me sanoillamme voimme saada aikaan: ”Harkitsematon sana on kuin miekanpisto, viisaan puhe on lääkettä.” (Sananl. 12:18)
Joidenkin ihmisten kohtaamisesta jää hyvä mieli.
Lämmin äänensävy kertoo: ”Minä välitän sinusta, sinä olet minulle tärkeä.” Vaikka kuulisimme ankariakin sanoja, sillä joskus tarvitsemme kyllä sellaisiakin, tärkeää on se tapa, millä nuo sanat sanotaan. Onko sanojen takana vaikuttimena rakkaus, joka haluaa saada aikaan muutosta parempaan jossakin asiassa? Silloin, kun asia on näin, eivät kovat sanatkaan riko ja särje, vaan korjaavat ja eheyttävät, vaikka meidän voikin olla vaikea ottaa niitä vastaan, juuri silloin.
Kun tapahtuu niin – ja kenellepä näin ei kävisi, että tulemme tahallamme tai tahtomattammekin satuttaneeksi sanoillamme toista ihmistä, on meillä kuitenkin jäljellä yksi asia, jonka voimme tehdä. Vaikka emme saa sanomiamme sanoja kerättyä pois, on jäljellä yksi sana, jonka voimme sanoa. Tuo sana on: ”Anteeksi”. Tuo pieni sana korjaa ja eheyttää kahden ihmisen välejä, mutta vaikuttaa myös isommissa yhteyksissä.
Suurella mielenkiinnolla katsoin vähän aikaa sitten ABC News-kanavan, lähes kaksituntisen videolähetyksen Paavi Franciscuksen heinäkuisesta vierailusta Kanadaan. Albertan osavaltion Maskwacissa oli paikalle kokoontunut suuri joukko Kanadan intiaaniheimojen edustajia. Paavi työnnettiin paikalle pyörätuolissa ja autettiin esiintymislavalle. Siellä hän kohtasi hyvin lämpimästi paikalle kokoontuneita ihmisiä ja koskettavassa puheessaan esitti syvimmän anteeksipyyntönsä siitä kaltoinkohtelusta, jota aikoinaan katolisen kirkon ylläpitämien koulujen toiminnan kautta aiheutettiin kouluja käyville alkuperäiskansoihin kuuluville lapsille ja heidän perheilleen.
Olen nyt puhunut paljon sanoista ja palaan takaisin tuohon otsikon kysymykseen: ”Mikä on ihaninta ihmisessä?” On paljon muutakin, kuin sanat, se miten me näemme toinen toisemme, miten me kohtelemme toisiamme? Näemmekö, vai suljemmeko silmämme, kohtaammeko, vai väistämmekö? Yksi rakkaimmista raamatunjakeistani löytyy myös Sananlaskujen kirjasta. Edellisen, vuoden -38 raamatunkäännöksen mukaan nuo luvun 19, jakeen 22 alkuosan sanat kuuluvat: ”Ihaninta ihmisessä on hän laupeutensa..” (Sananl. 19:22a) Hyvää kesän jatkoa ja Jumalan siunausta sinulle pyytäen.
Kirjoittaja on Vihdin seurakunnan kesäpappi.