Pohjolan Liikenteen lopetettua yllättäen liikennöintinsä Länsi-Uudellamaalla Vainion Liikenne otti linjat hoidettavakseen varsin lyhyellä varoitusajalla. Olen ymmärtänyt, että sopimus olisi tehty vuodeksi ja vuoden aikana Länsi-Uudenmaan kunnat ja ELY-keskus kilpailuttaisivat linjojen ajamisen sen jälkeen.
Toivottavasti tämä kilpailutus valmistellaan huolellisesti, sillä ainakin seurattuani pääkaupunkiseudulla aiemmin tehtyjä kilpailutuksia, siihen sisältyy tiettyjä vaaroja. Ymmärtääkseni kilpailutettaessa tarjouspyyntöihin sisällytetään liikennöitsijöille tiukkoja kalustovaatimuksia: pääkaupunkiseudulla tämä merkitsee matalalattia-autoja, sähköbusseja ja kalustolle asetetaan myös tiukat ikärajat. Tämä saattaa kuulostaa äkkisiltään hyvältä, mutta käytännössä matala-lattia-autojen käyttöikä on lyhyempi kuin tavallisilla ja niissä on vähemmän istumapaikkoja kuin tavallisissa. Sähköbussien toimintasäteellä on rajoituksensa ja vaatimukset uusista autoista nostavat merkittävästi liikennöitsijöiden kustannuksia. Liikennöitsijät huomioivat nämä luonnollisesti jättäessään tarjouksia.
Tällä hetkellä Vainion Liikenne esimerkiksi ajaa useita linjoja kohtuullisen iäkkäällä kalustolla: vanhimmat autot ovat yli 20-vuotiaita. Autot ovat kuitenkin toimivia ja siistimpiä kuin monet Pohjolan Liikenteen nuoremmat autot olivat. Kilpailutuksessakin on taloudelliset reunaehdot: kunnat ja ELY-keskus voivat panostaa liikenteeseen vain tietyn rahasumman. Jos kilpailutuksessa edellytetään uusia autoja, kustannustaso nousee ja silloin on pakko karsia vuoroista. Jos minulta kysytään, ajan mieluummin 20-vuotiaassa siistissä bussissa, joka kulkee tunnin välein kuin uutuuttaan kiiltävässä bussissa, joka kulkee kahden tunnin välein.
Toinen tarkoin mietittävä asia on se kuinka suurissa kokonaisuuksissa kilpailutus toteutetaan. Jos pyydetään tarjouksia koko Vihdin-Lohjan- suunnan linjojen ajamisesta, on käytännössä vain muutama niin iso yritys, että he voivat antaa tarjouksen eli silloin käytännössä pelataan Tervon ja Amperin kaltaiset pienemmät liikennöitsijät ulos. Jos koko Länsi-Uudenmaan linja-autoliikenne päätyy taitamattoman kilpailutuksen seurauksena yhdelle isolle toimijalle, tämä voi käyttää vääriin saavuttamaansa monopoliasemaa kun kilpailua ei enää ole ja nostaa hintojaan haluamallaan tavalla.
Joukkoliikennepolitiikkaa paremmin tuntematta minä kilpailuttaisin pienissä nipuissa, joissa liikennöitsijälle tarjottaisiin joku taloudellisestikin tuottava ruuhka-ajan vuoro, huonosti tuottava, mutta palvelutarpeen kannalta tärkeä viikonloppuvuoro ja joku koululaisvuoro syrjäkyliltä. Näin mikään yritys ei pääsisi kuoriaan kermoja päältä ja taattaisiin aito kilpailutilanne.