Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Suomi - ”maa tuhatjärvinen miss’ elämämme suojan saa”

Tänä viikonloppuna on aihetta juhlaan! Vietämme Suomen Luonnon Päivää, jota juhlitaan elokuun viimeisenä lauantaina kymmenettä kertaa. Suomi on ensimmäinen maa maailmassa, joka liputtaa luonnolleen ja virallisen liputuspäivän suomalainen luonto saa vuonna 2023.

Luonnonsuojelualueilla turvataan lajiston ja luontotyyppien monimuotoisuutta. Luonnon monimuotoisuus on edellytys elämälle ja ihmisen aiheuttamien muutosten takia luonto köyhtyy hälyttävällä vauhdilla. Luonnon monimuotoisuuden vastakohta on luontokato, jota aiheutuu kun olemme ottaneet liiaksi pinta-alaa omiin tarkoituksiimme niin, että muiden lajien elintila on merkittävästi kaventunut.

Teemme pieniä tai isoja tekoja tai pitkäjänteistä suojelutyötä, tarvitaan kaikkia mukaan luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Ei ole yhdentekevää, jätämmekö roskan maahan, ruohotupsun leikkaamatta, puun pystyyn tai vesiastian luonnoneläimille. Eikä ongelma kosketa ainoastaan muuta luontoa vaan yhtä lailla ihmistä, joka on osa luontoa ja siitä varsin riippuvainen. Lajikato uhkaa ruoantuotantoamme, terveyttämme ja vedensaantiamme.

Vuoden 2022 loppuun on käynnissä ympäristö- sekä maa- ja metsätalousministeriön Luontolahja-kampanja. Kertyneet yksityisten henkilöiden ja yritysten suojelemat hehtaarit lasketaan yhteen ja valtio suojelee vastaavan määrän luontokohteita omilta mailtaan. Tehty suojelupäätös suojelee kaksin verroin suomalaista luontoa! ELY-keskukset perustavat metsistä pysyviä yksityisiä luonnonsuojelualueita. Kunnat ja seurakunnat voivat antaa oman Luontolahjansa, mutta lahjoittamia alueita ei lasketa yksityisten lahjoittamaan hehtaarimäärään. Esimerkiksi Kotka osallistui vuonna 2017 Luontolahjani satavuotiaalle -kampanjaan lahjoittamalla valtiolle kaksi metsäaluetta: Jumalniemeen ja Äijänvuorelle perustettiin yksityiset luonnonsuojelualueet.

Kuka piirtää maiseman tai sanoo alueiden käytössä viimeisen sanan – kunta, maanomistaja, luonnonsuojelija, marjastaja vai hömötiainen? Taajamametsät tarjoavat meille virkistystä, terveyttä, luontokokemuksia, maisemaa sekä marjastus- ja sienestyspaikkoja. Kunnat voivat vapauttaa metsäomaisuuttaan hakkuista saaduista hyötytavoitteista. Myös rakentaminen nakertaa taajamametsiä.

Luontohaitta on minimoitavissa, kun lähimetsien arvo tunnustetaan maankäytössä ja kaavoituksessa. Vihreys tuo viihtyisyyttä ja vetovoimaa.

Niin yhteisöllisyyttä kuin koko elonkirjoa voidaan vaalia kysymällä “Mitä kuuluu?” paitsi toisilta ihmisiltä, myös muulta luonnolta. Meitä ei tulla kiittämään hävittämisestä, oli kyse sitten monimuotoisesta lähimetsästä tai kulttuurihistoriallisesta maisemasta. Suojelusta sen sijaan jää ikuinen perintö: Suomen luonnolle ja tuleville sukupolville.

Vesa-Matti Loirillekin luonto oli tärkeä ja surullinen kokemus opetti hänet rakastamaan luontoa. Meillä on oma sielunmaisemamme, ja Veskulla se sijaitsi vanhassa metsässä. Metsässä, joka on saanut vain olla.