Kun koira leikkiessä urahtelee ihmiselle tai toiselle koiralle, se ei uhittele vaan se – nauraa, kertoo amerikkalainen tutkimus. Koira kertoo ääntelyllään, että se ei aio käydä tosissaan kiinni.
Saman tutkimuksen mukaan myös lehmä nauraa, mutta kalat eivät.
Meillä on usein hoidossa tyttärenkoira Teppo. Luulen, että Enärannassa minut tunnetaan enemmän ”Tepon ulkoiluttajana" kuin omalla nimelläni.
Koiramuistoni alkavat lapsuudenkodista. Keri ja Uri olivat saksanpaimenkoiria. Keri jäi auton alle, kun olin alle kouluikäinen.
Koiran elinikä on keskimäärin 10–13 vuotta. Ihmiset, joilla ei ole ollut koiraa tai ylipäänsä lemmikkiä, eivät ehkä ymmärrä ihmisen surua lemmikin kuoltua.
Luin uutisen amerikkalaisesta koiranomistajasta, joka testamentissa määräsi terveen koiransa lopetettavaksi ja laitettavaksi samaan uurnaan, kun hän itse kuolee. Näin myös tehtiin.
En tiedä, onko ihmisillä ja koirilla yhteinen taivas.
Suomessa on noin 700 000 koiraa, Vihdissä liki 4 000. Suosituin rotu molemmissa on labradorinnoutaja.
Koirien herttaisuus ja uskollisuus viehättää ihmisiä, mutta niiden ajoittainen agressiivisuus ja ulosteiden nuuhkiminen arveluttaa monia.
Koira tuo ihmiselle mielihyvää ja turvaa, pakottaa liikkeelle ja sen läsnäolo vähentää yksinäisyyttä. Koiran rutiinit luovat elämään järjestystä.
Omistajat puhuvat koirilleen, ja osa ajattelee jopa niin, että koirat ymmärtävät kaiken kuulemansa.
Filosofi ja eläinaktivisti Elisa Aaltola käyttää tuoreessa kirjassaan eläimistä pronominia hän, eikä pronominia se. Aaltolan mielestä käyttämämme sanat vaikuttavat asenteisiimme eläimiä kohtaan.
”Pronominivalinnalla hän haluan kyseenalaistaa sitä, että sanalla se eläimet asetetaan jatkuvasti esineen asemaan”, kertoo Elisa Aaltola Seura -lehdessä.
Teppo on meidän perheenjäsen. Mutta, hän on tyttären koira.
Kirjoittaja on vihtiläinen, eläkkeellä oleva hallintotieteiden maisteri.