Lapsena minulle opetettiin, kuten varmaan monelle muullekin, että kun saan jotain, niin kiitän. Usein sana ”kiitos” tuleekin automaattisena sanana, kun saan fyysisen esineen tai pienen kohteliaisuuden esim. oven avauksen tai saan konkreettisesti toiselta ihmiseltä jonkun esineen. “Kiitos” - sanan ei pitäisi olla meille vieras sana mutta liian usein se tästä huolimatta unohtuu sanoa. Koska sinä viimeksi sanoit jonkin asian yhteydessä “kiitos”?
”Mistä olet tänään kiitollinen?” Kuului eräänä päivänä radiojuontajan kysymys valtakunnalliselta radiokanavalta. Jäinkin miettimään niin, mistä olen tänään kiitollinen? Mistä minun pitäisi tänäänkin kiittää? Olen kiitollinen esimerkiksi elämästä, terveydestä, perheestä, työpaikasta, lapsista ja nuorista. Arkipäiväisiä asioita, joita kohtaan päivittäin ja joita saatan usein pitää itsestään selvyytenä. Mistä sinä olet kiitollinen? Mistä sinä kiität tänään?
Tämän pyhän tekstissä, Luuk.17:11-19, Jeesus parantaa 10 spitaalia sairastavaa miestä. Kaikki paranivat mutta vain yksi muisti palata kiittämään Jeesusta. Kuinka usein minä muistan kiittää Jumalaa kaikesta siitä hyvästä ja huonommastakin asiasta, joita olen saanut ja saan osakseni? Usein pyydän ja anon Jumalalta pikkulapsen lailla kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta mutta, kun huomaan, että pyyntöni on tavalla tai toisella toteutunut niin muistanko kiittää Jumalaa.
Aina kaikki Jumalan ratkaisut eivät ole sellaisia, joiden olisimme niiden itse toivoneet olevan. Jumala näkee elämäämme meitä pidemmälle ja siksi Hän tietää mikä on meille itse kullekin parasta nyt ja tulevaisuudessa, siksi kaikki ei mielestämme ole juuri sillä hetkellä hyvää. Mielestäni pieleen menneiden asioiden ratkaisut ottaa usein päähän ja harmittaa mutta, kun aikaa kuluu ja näemme jo asioita ja asioiden saamia käänteitä muutaman päivän tai viikon tai vuosien kuluttua niin toteammekin, että näin olikin parempi. Omien suunnitelmien mukaan menneiden asioiden ratkaisuja pidän liian usein itsestään selvyytenä, että unohdan sen tärkeimmän eli kiittämisen ja kiitollisuuden.
Hyvistä asioista on helppo olla kiitollinen mutta, entä voinko tyytyä myös mielestäni huonoon ratkaisuun ja olla kiitollinen siitäkin? Entä, jos 10 spitaalisesta miehestä kukaan tai osa ei olisikaan parantunut? Olisiko heillä ollut oikeus olla silti kiitollinen elämästään? Näin ei käynyt, ainakaan Raamatun mukaan, vaan kaikki 10 miestä paranivat.
Suomalaisen on vaikea ottaa kehuja vastaan, kuunnella tai lukea, kun itsestä annetaan jokin arvostelu. Viimeisten muutaman vuoden aikana olen opetellut kiitollisena kuuntelemaan ja ottamaan vastaan itselleni annettua niin positiivista kuin negatiivista palautetta. Opettelun alla on erityisesti ollut positiivisen palautteen jälkeen sana ”kiitos” ilman, että itselle tulee nolostuminen tai punastuu korvia myöten.
Kiitoksen kuuleminen toisen suusta tuntuu hyvältä jo siksi, että toinen huomioi tekemäni ehkä pienen tai ison palveluksen. Kiitos -sanan käyttämisen oppii ja sen käyttäminen ihmisten kanssa on ehkä luontevampaa kuin kiitoksen sanominen Jumalan suuntaan. Jeesuksen luokse palanneen spitaalista parantuneen miehen kiitos lämmitti myös Jeesuksen mieltä mutta samalla tuli pettymys niitä yhdeksää miestä kohtaan, jotka eivät muistaneet tulla kiittämään. He pitivät parantumistaan itsestään selvyytenä.
Kiitoksen ja kiitollisuuden voi opetellaan kiinnittämällä oman huomionsa siihen mitä ympärillä tapahtuu ja mitä pyytää ja mitä saa niin muilta ihmisiltä kuin Jumalalta. Erityistä huomiota kaipaavat ne asiat, joita olemme saaneet pyytämättä.
Hyvää ja siunattua syksyä sinulle ja läheisillesi.
Kirjoittaja on Vihdin seurakunnan nuorisotyönohjaaja.