On helppoja ja vaikeita palapelejä. Kumpaan tartumme. Helppo palapeli ei välttämättä tuo meistä esiin uutta. Jos rohkaistumme tekemään vaikeaa palapeliä, huomaamme, että opimmekin jotain uutta. Kokeilun ja siirtelyn kautta saamme paloja lisää paikalleen, pikkuhiljaa, pala kerrallaan.
Elämä on eräänlainen palapeli, joka koostuu eri osasista. Rakennamme niillä eväänpaloilla, joita meille on matkamme varrella kertynyt ja hankimme uusia paloja, keinoja, jotta selviämme taas uusista, vieraammistakin haasteista. Tarvitsemme avuksi toisia palapelin palojen asettelijoita ja yhdessä saamme koottua jotakin vaikeampaa kohtaa, hahmotellen, selvitellen, kuulostellen, kokeillen, sovitellen. Joku päivä huomaamme, että olemme yhdessä saaneet tietyn palapelin koottua ja siitä on kehkeytynyt hieno kokonaisuus. Riittävän ja oikea-aikaisen avun saamiseksi eri-ikäisille vihtiläisille ja kaikille muillekin hyvinvointialueiden ihmisille tarvitsemme eri tahojen toimijoita yhteistyössä luomaan rakenteita riittävillä resursseilla. Jokaisen tahon pala on osa suuren palapelin kokonaisuutta. Suunnitellaan, toteutetaan, arvioidaan ja seurataan. Tavoiteltuna tuloksena on lisääntynyt hyvinvointi.
Jokainen on arvokas. Jokaisella on vahvuuksia. Joku on hyvä liikkumaan, kokkailemaan, rakentamaan, joku on hyvä maalaamaan, musisoimaan, ottamaan toiset huomioon, kuuntelemaan, keskustelemaan. Toinen on luotettava, osaa pyytää ja antaa anteeksi, on rohkea, pitää puolensa, on sovitteleva. Vahvuuksia voimme tunnistaa ja pohtia myös, missä haluamme kehittyä. Voimme kehittää ja kasvattaa taitojamme, jotta saamme hyvinvointia. Vahvuuksiamme käyttämällä olemme selvinneet tähän asti, oppineet ja kasvaneet ja niin myös eteenpäin, opimme ja kasvamme kehittämällä vahvuuksiamme olemalla avoimena uusille vahvuuksille.
Kirjoittaja on MIELI Vihdin mielenterveys ry:n kriisikeskusjohtaja.