Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Temppelirakennus on ikään kuin tuntomerkkinä sille, että ympäristöllä on keskus, joka pitää kokonaisuuden koossa

Vihdissä vietetään syys-lokakuun vaihteessa, mikkelinpäivän tuntumassa, koko pitäjää koskettavaa juhlaa. Pääkirkon vihkimisestä tulee kuluneeksi 250 vuotta. Nyt on jo aika virittäytyä juhlan aiheen ja sen kohteen mietiskelyyn.

”Älä koskaan asetu asumaan sellaiseen kylään, jossa ei ole temppeliä.”

Tämä ikivanha, lähetystyön piirissä tunnetuksi tullut lause on kuin aforismi. Siihen on tiivistetty taju, jonka ihminen on tuntenut omakseen kaikkina aikoina ja kaikkialla, mihin hän on asettunut asumaan. On hyvä, että hänen asuin- ja elinseudullaan on temppeli, pyhitetty huone.

Mitkään tieteelliset tutkimukset eivät riitä selvittämään syitä, mikä merkitys sillä on, että kylän keskuksena on pyhän olemassaoloa osoittava huone. Se jotenkin kuuluu ihmiselämän kokemuksen tai vaiston piiriin.

Temppelirakennus seisoo ikään kuin tuntomerkkinä sille, että ympäristöllä on keskus, joka pitää kokonaisuuden koossa.

Tämä on todettu, kun kirkko on esimerkiksi tuhoutunut. Asukkaat ovat kyynelsilmin kertoneet onnettomuuksista, jollaisia kuuluu myös Vihdin kirkon vaiheisiin. Pitäjän sielua on satutettu.

”Kirkot ammottavat tyhjyyttään”, kuulee joskus sanottavan. Helposti huomaa, että tokaisua käytettään jonkinlaisena syytöksenä kirkkoa vastaan.

Ne jotka käyttävät tuota ilmaisua ja luulevat antavansa pienen neulanpiston, ovat useimmiten kastettuja kansalaisia. Kasteen sakramentin kautta he ovat kristillisen uskon edustajia elämässään.

Kysymys, miksi kirkot ammottavat tyhjinä, on loppujen lopuksi heidän oma kysymyksensä itselleen.

Kirkko huokuu tyhjilläänkin hiljaisuutta, joka on hoitavaa. Se on suorastaan ”täynnä” hengellisyyttä, joka koskettaa.

Myös taide ja arkkitehtuuri kohtaavat kävijän sielun. Sen lisäksi tulee tunne monien sukupolvien rukouksesta ja palvonnasta, mikä vaikuttaa kirkon ilmapiirissä.

Niitä, jotka ylläpitävät puhetta ”kirkon tyhjistä penkeistä”, on muistutettava – tietysti varovasti mutta päättäväisesti – että se ”tyhjyys”, josta he puhuvat, voi yllättäen löytyä heidän omasta elämästään kastettuina ja usein myös kirkkoon kuuluvina ihmisinä.

Tämän sanominen voidaan tietysti ymmärtää puolusteluna, mutta sinänsä ei ole väärin tuntea olevansa ”tyhjä” hengellisessä mielessä. Silloin on kaikki mahdollisuudet olemassa, että voi myös täyttyä.

Kun temppelin käsitteelle löytyy ainakin kahdeksan eri sisältöä Raamatusta, niiden löytäminen voi tänäänkin täyttää iloisella juhlamielellä jokaisen etsijän.