Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Viikon sana | 6.11.2022 on uskonpuhdistuksen muistopäivä

Uskonpuhdistuksen muistopäivä ajoittuu lokakuun lopulle ajankohtaan, joka on lähellä Martti Lutherin teesien naulaamisen ajankohtaa.

Mikä oli reformaation asia. Mitä se halusi tähdentää?

Päivän evankeliumissa, Joh 4: 46-53, on hätääntynyt isä, kuninkaan virkamies. Tämän poika oli vakavasti sairaana, kuolemaisillaan. Isä pyysi Jeesusta lähtemään mukaansa ja parantamaan poikansa. Jeesus kieltäytyi lähtemästä isän mukaan ja koetteli tämän uskoa.

Uskosta on kysymys myös reformaatiossa. Kun keskiajan kristillisyydessä painottuivat ihmisen hyvät teot, niin reformaatio asetti keskukseen uskon. Uskon keskeisyys selittää myös sen, miksi Jeesus kohtasi poikansa tilanteesta hätääntyneen isän suorastaan tylyllä tavalla. Isä oli kuitenkin sinnikäs eikä häkeltynyt Jeesuksen kiertelevästä vastauksesta. Hän sanoi: ”Herra, tule ennen kuin poikani kuolee.”

Isän sinnikkyys paljastaa uskosta kaksi olennaista puolta. Ensinnä sen, että usko syntyy hädän hetkellä. Toiseksi sen, että se kohdistuu siihen tai häneen, joka voi auttaa. Nämä kaksi puolta – hätä ja avun saanti – määrittelivät isän uskon kohteen.

Vaikka Jeesus koetteli isän uskoa, hän lopulta kuuli tämän pyynnön. Jeesus ei lähtenyt isän mukaan, mutta lupasi hänelle: ”Mene kotiisi, poikasi elää.”

Raamatusta tiedämme, että Jeesus paransi ja auttoi monia aikalaisiaan. Mutta toimiiko hän taivaaseen mentyään edelleen samalla tavoin? Voiko hänen ihmisrakkauteensa ja hyvyyteensä yhä luottaa?

Näihin kysymyksiin luterilainen uskonpuhdistus halusi vastata selvästi ”kyllä”. Sen vuoksi se nosti Jeesuksen persoonan ja hänen toimintansa, tekonsa, puheensa ja lupauksensa etualalle. Lutherille Jeesuksen inhimillisyys ja ihmiskasvoisuus oli tärkeää.

Yhtä tärkeää on, että Jeesus taisteli kaikenlaisia elämän tuhovoimia vastaan. Ja hän voitti ne. Ylösnousemus on viesti siitä, että pahuus, kuolema ja epätoivo ovat kärsineet ristillä murskatappion. Ylösnousemus on meille merkki siitä, että Jumala ei ole jättänyt ihmistä kamppailemaan yksin.

Isä uskoi Jeesuksen puhuva totta ja lähti paluumatkalle. Kesken matkan hän kohtasi palvelijansa ja kuuli heiltä, että poika oli alkanut parantua. Toipuminen alkoi sinä hetkenä, kun Jeesus oli sanonut ”Mene kotiisi, poikasi elää.” Niinpä Johannes päättää kertomuksen toteamukseen: ”hän [isä] ja koko hänen talonsa väki uskoivat Jeesukseen”. Miten on meidän laitamme: uskommeko, että Jeesus Kristus tahtoo meille hyvää, vaikka antaa sairauden kannettavaksemme? Tule kirkkoon kuulemaan lisää rakastavasta Jumalasta.

Kirjoittaja on Vihdin seurakunnan I kappalainen.