Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kolumni Tarja Sahramaa | Istu ettei ilma pillaannu

Olin otsikon mukaisen istumaan kehotuksen kokonaan unohtanut, mutta kun taannoin televisiouutisissa näytettiin Mannerheimintiellä istuvia ilmastoaktivisteja, assosioi näkymä suoraan tuohon ikivanhaan, murreperäiseen ja slaavilaiseen perinnekulttuuriin viittaavaan kehotukseen. Sitä ei voinut sanoa kenelle tahansa tuttavalle, vaan henkilölle, joka niin sanotusti ymmärsi yskän eikä pahoittanut mieltään eli oli huumorintajuinen.

Jossain vaiheessa elämääni urakoin perinnehistoriaa käsitteleviä kirjoja. Siinä yhteydessä tuli yksi jos toinenkin sanonta, tokaisu, loitsu ja sen aikuinen terveyden hoitomenetelmä tutummaksi. Nuo olivat niitä aikoja, jolloin kessua kasvatettiin huussin takana, kuivatettiin saunassa ja kääräistiin sanomalehteen sätkäksi. Oltiin hieman sitä mieltä, ettei keuhkosyöpää juurikaan ollut. Lieneekö tuo tottakaan. Ehkä tauti jäi toteamatta, kun lääkärissä ei käyty eikä vaivoja valiteltu. Olihan niitä tauteja silloinkin; pää-, rinta- ja mahatauti. Sen lisäksi reuma.

Onhan se tärkeää, että jokainen ihminen ajaa omaa vankkumatonta asiaansa ja seisoo sanojensa takana. Ilmastoasia on tapetilla, ja mikäli uutisiin on uskominen, Suomi on etukenossa menossa hyvään suuntaan. Sehän on pelkästään positiivinen asia, joskin kustannuksiahan siitä todennäköisesti kansalaisille tulee koitumaan. Se lienee pieni uhraus sen eteen, että saisimme hengittää happipitoista ilmaa.

Olen kasvanut kodissa, jossa puoluepolitiikka oli esillä, jos ei päivittäin, niin usein kuitenkin. Olisi ollut helppoa hakeutua aktiivipoliitikoksi, vaan en ryhtynyt. Se on vahvojen ja iskuja kestävien ihmisten laji. Olla koko ajan kilpailutilanteessa. Taistella, voittaa tai hävitä. Yrittää uudelleen. Luoda strategioita ja uskoa omaan totuuteensa. Omaan visioon hyvästä ja toimivasta yhteiskunnasta.

Olen silloin tällöin pohtinut politiikan olemusta. On kestopolitiikkaa ja sen ohessa on purskahduspolitiikkaa – tai sellaisen nimen olen antanut asioille, jotka tulevat kansan tietoisuuteen medioiden välityksellä, kuten esimerkiksi vanhusten järkyttävä hoitovaje. Kiireellä purskautettiin laki, jolla nostettiin hoitajamäärää, mutta jouduttiin toteamaan, ettei hoitajia ole riittävästi.

Selvityksen yhteydessä todentui, että hoitajiksi oli merkitty hoitajia, joita ei ole olemassakaan, eli haamuhoitajia. Vähän samoin kun taloyhtiöön ilmestyy sillä hetkellä haamutalkooporukka, kun pitäisi taloyhtiön piikkiin maalata ikkunapellit. Eipä ole talkooporukkaa näkynyt ja pellit maalattiin itse. Tai jos talkooporukka on, se toimii kovin selektiivisesti.

On hyvä, että media maalaa yhteiskuntaamme isolla pensselillä. Tarttuu asioihin, jotka muutoin jäisivät katveeseen. Tutkivaa journalismiakin vielä on, vaikka välillä tuntuu, että kanava-aikaa täytetään uusinnan uusinnoilla. Hömpällä ja ruokaohjelmilla. Vielä ihmetellään, miksi valtaosa suomalaisista on ylipainoisia. En ihmettele yhtään. Ruokaohjelmia on joka lähtöön, sen lisäksi toinen toistaan houkuttelevampia ruokamainoksia, ja myös näytetään, miten herkkuja valmistetaan tehtaissa.

Kasvattakaamme sukupolvi, johon ei pystytä vaikuttamaan, sanoi joku viisas. Helpommin sanottu kuin tehty.

Kirjoittaja on vihtiläinen kirjoittamisen sekatyöläinen ja aforisti.