Adventin aika on samalla muinaisuutta ja nykyisyyttä. Kerran Jerusalemin kaupungin porteista ratsasti messias, johon pantiin toivo, jolle rukoukset osoitettiin. Iso väkijoukko huusi hoosiannaa. Se tarkoittaa: Herra, auta meitä. Niin huudettiin kuninkaille.
Jeesus katsoi ihmisiä ja ihmiset katsoivat Jeesusta. Mitä ihmiset näkivät?
Mitä he ajattelivat tai toivoivat, että Jeesus näki katsoessaan heitä?
Näkeekö hän roolieni taakse? Näkeekö hän yksinäisyyteni?
Näkyykö se, että en tiedä suuntaa?
Näkyykö se, mitä oikeasti toivon? Entä se, mitä tunnen?
Näkyykö se, mitä haluan saavuttaa elämässä?
Näkyykö se, että en tiedä suuntaa?
Näkyykö se, että kaipaan rakkautta?
Mitä minusta näkyy? Ja mitä minä näen? Kenelle huudan Hoosianna, auta, auta meitä?
Kirkoissa lauletaan tänä sunnuntaina Hoosianna-virttä. Se on avunhuuto, mutta se on myös enemmän. Se on huuto hänelle, joka voi auttaa. Taivaan kuninkaalle.
Adventin aika tuo taivaan lähelle maata. Odotamme, että taivaan kuningas syntyy maailman likaan ja hälinään, keskelle hätää ja puutetta. Hänen sylinsä on avoinna meille. Miten me otamme hänet vastaan? Miten me otamme toisemme vastaan?
Kirkot ovat adventinkin aikaan avoinna. Tule kirkkoon, tule laulamaan, pysähtymään, hiljentymään, kohtaamaan toinen ihminen. Tule ottamaan vastaan taivaan kuningasta.
Kirjoittaja on Vihdin seurakunnan kappalainen.