Psykologista turvallisuutta voi kokea silloin, kun on mahdollista ilmaista itseään, kertoa huoliaan, toiveitaan ja ideoitaan, niin ettei niistä tule arvostelluksi tai nolatuksi kenenkään taholta muiden edessä. Ei tarvitse pelätä, että sanominen johtaa poissulkemiseen tai savustamiseen. Ei ole mitään kuppikuntia, sisäpiirejä, ei salattavaa. Virheitä saa tulla, niistä ei rangaista, vaan niistä opitaan. Erilaisten tunteiden kokeminen ja ilmaiseminen on sallittua, kunhan ei loukata toisia. Vähennetään kuormittavuutta. Tunne ajatuksella, ajattele tunteella!
Kohdataan inhimillisyydellä, jolloin kenenkään ei tarvitse olla täydellinen. Riittää, että tekee parhaansa, saa olla oma itsensä. Myötätunto, armollisuus itseään ja toisia kohtaan, avoimuus ja luottamus kuuluvat turvalliseen ilmapiiriin. Tuetaan, kunnioitetaan osaamista, joten otetaan niitä käyttöön: fiksuja ideoita voidaan toteuttaa. Annetaan myönteistä palautetta. Resilienssiä eli selviytymiskykyä opitaan, vahvistetaan yhdessä. Sopiva rajaaminen on välittämistä ja tukee jaksamista. Yhteisesti sovituista asioista pidetään kiinni.
Ollaan reiluja kaikkia kohtaan, jolloin huomioidaan erilaisia mielipiteitä ja ajatuksia ja tunteita. Selän takana ei toimita, vaan ristiriitoja voidaan sovitella ja neuvotella. Rakentavalla toimintatavalla asioista keskustellaan yhdessä asianosaisten kanssa ja etsitään hyvää ratkaisua, kompromissia eteenpäin pääsemiseksi. Kuunnellaan, kuullaan, katsotaan ja nähdään - välitetään ja arvostetaan.
Turvallisuus vahvistaa mielen ja kehon hyvinvointia, joten tärkeää on psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen turvallisuus kotona, koulussa, työssä ja joka paikassa. Psykologisen turvallisuuden rakentamisessa ja luomisessa jokaisen positiivinen asennoituminen ja hyvä käyttäytyminen vaikuttavat. Pääsemme avoimuuteen, jolloin tekomme ovat sydämellisiä, hyväntahtoisia ja hyvää tarkoittavia yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvointia edistäviä.
Kirjoittaja on MIELI Vihdin mielenterveys ry:n kriisikeskusjohtaja.