Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Vappu tuo iloa meillekin

Vappuun liittyy monia aiheita, jotka yhdessä pohjustavat sen viettoa omana aikanamme. Siksi vappu sopii koko kansan juhlaksi. Ylioppilaat ja järjestäytynyt työväki erottuvat selvimmin joukosta.

Tämän keväisen tapahtuman aikaan on kuitenkin syytä muistaa sen alkuperää. Kirkollisena merkkipäivänä vapun esimuoto tunnettiin jo 400-luvulla Pohjois-Afrikassa ja pian myös muualla kristikunnassa.

Pyhä Walburga tai Valborg eli 700-luvulla Englannissa, mistä hänet kutsuttiin luostarin johtajaksi Saksanmaalle. Osoittamalla hyvyyttä köyhiä ja sairaita kohtaan luostarin asukkaat suorittivat lähetystyötä.

Walburga kuoli v. 779 ja haudattiin ensin omien sisarten joukkoon. Myöhemmin hänen maalliset jäännöksensä siirrettiin Eichstättiin. Tämä tapahtui 1. toukokuuta v. 871 ja tätä siirtopäivää muistellaan Pohjolassa vappuna.

Walburgan veljen, Willibaldin mukaan on saanut nimensä myös pappisseminaari (Collegium Willibaldinum), joka on toiminut jo yli 460 vuotta.

Heikompiosaisten hoitoa ja opetustyötä muistetaan siis erityisesti kirkollisessa vapun vietossa. Sairaanhoidolla on Suomessakin vankat kristilliset juuret keskiajalta saakka.

Nykyisin vappu on saanut almanakassa lisämääreen ”suomalaisen työn päivä”. Toimeentuloon liittyvät kysymykset nousevat esille monissa vappupuheissa.

Katolisessa kirkossa toukokuun 1. päivä on vuodesta 1955 lähtien omistettu ”Rakentaja Joosefille” eli Jeesuksen kasvatusisälle. Samalla ajatellaan kaiken inhimillisen työn arvoa.

Ruotsalainen lukiolainen Greta Thunberg on tullut tunnetuksi koululaisten maailmanlaajan ilmastoliikkeen innoittajana. Hänen esikuvallisuutensa on saanut vastakaikua meilläkin nuorten parissa.

Kristillinen toiminta ei kuitenkaan tyhjenny luonnonsuojeluun ja ilmastonmuutoksen torjuntaan. Niihin liittyvät haasteet eivät saa kaventaa täysipainoista evankeliumia.

Se että kirkon yhteydestä nykyisin luovutaan, on olennaisesti tekemisissä sen kanssa, että uskon sisältö, uskon kieli ja uskon soveltaminen on monilta usein kadoksissa.

Nyt tarvitaankin harjoitukseen vanhaa ohjetta: ”Takaisin lähteille!”

Kirjoittaja on teol.lis., Vihti kk.