Vihtiläinen Esa Leikkaa on taltioinut palan valokuvauksen historiaa – "Hulluja on monenlaisia”

Esa Leikkaan ensimmäinen oma kamera on saatu aikanaan isältä. Se on 50-luvun kamera suurine salamoineen. Minna Saarinen

Minna Saarinen

Esa Leikkaan entisessä työhuoneessa piilee yllätys, suuri kokoelma vihtiläistä kuvaushistoriaa.

Vanhan liiton kameroita on aseteltu kirjahyllyyn, missä mapeilta vain tilaa on, kaikkiaan noin 80 kappaletta.

Suurin osa toimii. Vanhimmat ja toimimattomat on museoitu. Mukavana lisänä kirjahyllyssä on noin 12 000 diaa, viimeisin vuodelta 2015.

Vastaavaa kokoelmaa löytyy harvalta, vaikka uudempiakin laitteita on muutama.

Hyllyltä voi bongata kameramerkkejä laidasta laitaan: on Chinonia, Canonia, Olympusta, Yashicaa, Nikonia, HP:ta, ja sitten venäläisiä merkkejä, kuten Cosinaa, Pentaxia ja Jupitelia.

Ylähyllylle on aseteltu vanhoja, kaksisilmäisiä etsin- ja kuvausoptiikalla varusteltuja Autocordeja eli ”telkänpönttöjä” sekä niin sanottuja paljekameroita.

Vanhalle reserviläiselle tietenkin kuuluu kamera, jolla kuvat kirjaimellisesti ”ammutaan”: venäläinen Zenitin Fotosniper. Siinä on 300 -millinen tuubi kierrekiinnityksellä.

– Venäläiset tekevät krouvia, mutta optinen työ on hyvä, Leikkaa analysoi.

Osa venäläisvalmisteisista kameroista on ostettu, osa saatu. Jotkin on tosin Lapin-vaelluksilla jo kulutettu loppuun.

– Sitten minä olen säästänyt ne. Sanotaan, että meitä hulluja on niin monenlaisia, Esa Leikkaa naurattaa.

Kun puoliso Kirsti Leikkaa osti lahjaksi ensimmäisen digikameran, vaihtuivat Leikkaan kuvat dioista digiksi.

– Isäni harrasti erittäin paljon valokuvausta. Aikoinaan, kun hän on Sastamalassa käynyt koulunsa, he luokkakaverin valmistivat omin käsin silloisen Tyrvään ensimmäisen paljekameran.

Esa Leikkaa toteaa, että jos kunnanlääkärinä toiminut isä olisi aikanaan saanut päättää, mille alalle hän lähtee, hän olisi opiskellut diplomi-insinööriksi.

Hän näpräsi koko ikänsä kaikenlaisia laitteita. Se oli vastapainoa ammatille.

Kokoelmasta löytyy jokunen isänkin vanha kamera. Kuvien pimiössä kehittämiseen isä perehdytti Esaa.

– Tässä on suurennuskone, Leikkaa näyttää. Aikanaan, kun asuttiin tuossa vieressä, oli siellä mainio kellaritila mustavalkokuvien kehittämiseen.

Kuvaus- ja kameraharrastus saattaa olla sukuvikakin.

– Sisareni on kuvaamataidon opettaja ja taiteellinen luonne, ja eno taas maalasi paljon. Olisikohan oma vastavetoni sille sitten ollut, että minä maalaan valolla.

Kouluaikana Leikkaa tienasi taskurahaa kehittämällä koulun juhlista kavereille muistoja.

Vanhin käytössä oleva kamera lienee Leikkaan kokoelmassa Lepistön Pekan antama kamera.

Se on arviolta 1940-luvulta. Onpa hyllyillä myös kameroita, joilla voi valmistaa märkälevytekniikalla kuvia.

Esa Leikkaan ensimmäinen oma kamera on saatu aikanaan isältä. Se on 50-luvun järjestelmäkamera suurine salamoineen.

Ensin kameran tekniikkaa piti opiskella erehdyksen kautta, sitten osata käyttää kameraan sisäänrakennettua valotusmittaria.

Osa kameroista ja objektiiveista on ostettu myös tori.fi:sta. Ne ovat usein sellaisia, joita ei ”ole voinut ohittaa”.

– Tuossa on nelisatanen, tuossa satavitonen. 18-170 milliä on sitten tämä viimeksi hankkimani.

Leikkaa esittelee levykettä, johon mahtui maksimissaan kuusi kuvaa. Levyke oli Scan-Auton kolarikamerassa.

– Sitten sen sisältämiä korppuja ei mikään laite voinut enää lukea. Mutta kuusinkertainen zoomi oli edistyksellinen.

– Tämä Chinonin 35-85-millinen oli minulla taas pitkään ainoana käytössä. Se on filmikamera 40-50 vuoden takaa.

Esa Leikkaalla on paljon venäläisiä kameroita sen tähden, ettei sodan jälkeen muita tahtonut saadakaan.

Jonkin ajan päästä tulivat saksalaiset ja japanilaiset kamerat.

Pitäisikö nämä hienot kamerat saada joskus näytille jonnekin?

– Kauhea raahaaminen siinä olisi. Ja Almgrenin Tarmollahan on vielä paljon enemmän, Leikkaa virnistää.

Almgren on ollut ammatiltaan valokuvaaja Vihtkarilla. Leikkaa tapasi kysellä Tarmolta neuvoja, kun tuli tiukka paikka. Keskenään kaverukset ovat myös vaihtaneet kuvausvinkkejä.

Kokoelmassa on myös valopöytä diojen lajitteluun. Se on vanha Nummelan terveyskeskuksen laite, jolla lääkärit katsoivat röntgenkuvia.

Kerran Leikkaa oli terveysaseman pihamaalla, ja huomasi laitteen, jota oltiin kantamassa roskikseen.

– Mies oli vallan tyytyväinen, kun ehdotin, että jospa minä otan sen.

Digitalisen kuvaamisen tärkeimpiä oppi-isiä Leikkaalle on ollut Vihtkarin Kalle Ilman häntä Leikkaa ei olisi pysynyt niin hyvin alati muuttuneen tekniikan hermolla.

Ennen Vihtkarin liikettä Vihdissä kuvaajana toimi Abel Kuittinen

– Hän oli pitkään Vihdin ainoa ammatikseen kuvaava yrittäjä, Esa Leikkaa muistuttaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.