Jo tuhannet seuraavat somessa Kinnusen Pekkaa, joka elää melkein kuin kuka tahansa meistä – ja juuri se Pekassa on niin erityistä

Pekka Kinnunen aloitti hyllytyshommat Pornaisten Salessa viisi vuotta sitten. Pekasta on sukeutunut erinomainen ja nopea hyllyttäjä, ohjaaja Osku Kuusela (oikealla takana) ja Kepakodin yrittäjä Jussi Virtanen kertovat. Anton Soinne

Marianna Simo

Pornaisten Salen juomahyllyllä käy perjantaiaamuna huiske. Töissä on tuttu parivaljakko: Kinnusen Pekka ja Kuuselan Osku. Oikeastaan työt tekee Pekka – ja rivakasti tekeekin. Ohjaaja Osku valvoo vieressä, että tölkit ja pullot löytävät hyllyssä paikkansa.

– Tässä saa olla itsekin tarkkana. Näitä on niin älyttömästi erilaisia, Kuusela sanoo ja paikallistaa Lahden Sinisen paikan.

– Täällä, Pekka!

Niska kyyryssä oikeaa hyllypaikkaa etsinyt Pekka harppaa pitkin askelin Kuuselan luo ja alkaa latoa tölkkejä hyllyyn.

Toimittaja ja valokuvaaja häiritsevät vähän työntekoa. Yhtäkkiä Pekka säntää sipsihyllylle ja kurkistaa sen taa.

– Nate, Pekka sanoo.

– Se tarkoittaa jäätelöä. Se on tässä hommassa se tärkein juttu, Kuusela virnistää.

Pekka on autistinen kolmekymppinen ja asuu vammaisten ryhmäkodissa Kepakodissa Pornaisissa.

Perjantaisin Pekka käy Osku-ohjaajan kanssa työtoiminnassa oman kylän Salessa tai Järvenpään K-Raudassa.

– Salessa otetaan töiden jälkeen jäätelö ja K-Raudassa jäätelö ja kahvi, Kuusela kertoo.

Pekka aloitti perjantaityöskentelyn viisi vuotta sitten. Kukaan ei olisi voinut uskoa, mitä tapahtuu.

– Ensin se oli sitä, että opeteltiin pysymään kaupassa. Pekka juoksi karkuun hyllyjen välissä, Kuusela kertoo.

Vähitellen homma alkoi sujua. Pekasta sukeutui erinomainen pehmopaperien hyllyttäjä.

– Ja nyt me hyllytetään täällä kaikenlaista, Kuusela hymyilee silminnähden ylpeänä.

Ylpeyteen on toinenkin syy: Pekasta on paljastunut tänä vuonna melkoinen uimahyppymestari. Osku ja Pekka käyvät työkeikkojen jälkeen virkistäytymässä – usein uimassa. Kerran Osku keksi näyttää Pekalle, miten altaaseen voi hypätä.

– Sen jälkeen se onkin ollut yhtä hyppäämistä. Pekka on hypännyt vitosestakin, mutta ponnahduslauta on nyt se juttu, Kuusela kertoo.

Esimerkin voima on ihmeellinen. Siksi Pekkakin osaa hypätä veteen ja tehdä töitä, joita hän ei viisi vuotta sitten ollut kokeillutkaan.

Pekkakin on tietämättään esimerkki. Hän on Kepakodin tunnetuimpia asukkaita ja somejulkkiksia. Pekan työ- ja uimahommat ovat tulleet tutuiksi Kepakodin yli 5 600 Facebook-seuraajalle.

Kepakoti jakaa asukkaidensa arjesta rehellisiä ja hauskoja tarinoita ja tuokioita sosiaalisessa mediassa – eikä vain siellä. Kepakoti haluaa näkyä kylällään ja yhteiskunnassa. Siksi Pekkakin käy työtoiminnassa lähikaupassaan.

– Haluamme olla osa tätä yhteisöä. Meidät tunnetaan tällä kylällä, ja me tunnemme tämän kylän, Kepakodin yrittäjä Jussi Virtanen sanoo.

Salen lisäksi Kepakodin asukkaat käyvät työtoiminnassa Pornaisissa K-marketissa ja seurakunnassa.

– Teemme niin kuin kuka tahansa tekisi: käymme töissä ja kävelemme tai pyöräilemme sinne, jos matkaa on kilometri, Virtanen kertoo.

Kuin kuka tahansa.

Se kuvaa hyvin Kepakodin toimintaa.

Ryhmäkodin asukkaat käyvät töissä, uimassa, keilaamassa, mökillä, elokuvissa, festivaaleilla, Ruotsin- ja Tallinnan-risteilyillä, diskossa.

– Kyllä me käydään välillä oluellakin, jos lääkitys tai muu ei sitä estä, Virtanen kertoo.

Helpommallakin pääsisi, on Virtaselle sanottu.

Leffa- tai laivareissu kymmenen vammaisen nuoren aikuisen kanssa on usein täynnä sattumuksia.

– Eihän se helppoa ole, mutta meidän tyylimme on mennä ja tehdä sellaista, mistä asukkaat tykkäävät.

– Me emme käy erityisnäytöksissä, vaan samoissa tapahtumissa vammattomien kanssa. Pyrimme käyttämään mahdollisimman paljon kaikille suunnattuja palveluita. En näe estettä sille. Meillä kaikilla on oikeus elää omannäköistä elämäämme.

– Aika monesta selviää sitä paitsi huumorilla, Virtanen sanoo.

Siitäkin selvittiin puheella ja rahalla, kun Pekka nopealiikkeisenä miehenä hörppäsi kerran kuppilassa naapuripöydän tuopista.

Huomaamattomuus ja pidättyväisyys saattaa olla syvällä suomalaisessa tapakulttuurissa, mutta Kepakodin kulttuuria se ei ole.

– Voi olla, että me herätämme huomiota minne menemmekin. Minä en sitä enää edes huomaa, Virtanen sanoo.

– Kyllä me käymme vammaisillekin suunnatuissa tilaisuuksissa, esimerkiksi diskoissa. Siellä saatetaan solmia suhteita.

– Mutta uskon, että meillä kaikilla on aika lailla samat tarpeet, oli sitten vammainen tai vammaton.

Jussi Virtasesta tuli vammaisten ryhmäkodin johtaja sattumalta.

Armeijan käynyt nuori mies halusi opettajaksi, mutta 1990-luvun lama ei siihen kannustanut.

Työvoimatoimistosta tarjottiin harjoittelupaikkaa: kehitysvammaisten yksikössä. Parikymppisellä Virtasella ei ollut mitään käsitystä kehitysvammatyöstä. Hän otti paikan vastaan.

– Muistan, miten pelokkaasti menin sinne ensimmäisenä aamuna. Mutta sitten näin lempeän jämäkät ohjaajat ja tunsin heti olevani kotona. Tunsin, että minulla on jotakin annettavaa.

Työharjoittelun jälkeen Virtanen opiskeli lähihoitajaksi ja sosionomiksi ja sai töitä vantaalaisesta Jokiniemen peruskoulusta. Virtanen työskenteli vammaisten oppilaiden kanssa, kun hän keksi työkavereidensa Jenni Asikanuksen ja Janne Kurosen kanssa, että koulun tekemää työtä olisi syytä levittää laajemmallekin.

– Halusimme viedä sen hyvän työn ulos luokkahuoneista oikeaan maailmaan.

Kolmikko päätti tehdä sen ja perustaa oman ryhmäkodin. Pienen, kodinomaisen paikan.

– Lähdimme täysin nollasta. Meillä ei ollut mitään kokemusta yrittämisestä eikä rahaa. Ei ollut muuta kuin hillitön palo tehdä tätä työtä, Virtanen muistelee.

Se riitti. Kolmikko onnistui vakuuttamaan pankin ja Finnveran siitä, että vammaisten asumispalveluyksikön perustaminen mutkaisten peltoteiden taakse viiden tuhannen asukkaan Pornaisiin on järkevä idea.

Sen jälkeen ideasta on vakuuttunut moni muukin.

Kepakotiin olisi pitkä jono, jos sinne voisi jonottaa.

Tyhjiä paikkoja ei juuri ole. Jos olisi, niitä haluaisivat varata jo alakouluikäisten lasten vanhemmatkin. Moni heistä toivoo, että lapsen ensimmäinen oma koti on joskus Kepakodissa.

Valtaosa Kepakodin asukkaista on asunut talossa alusta asti, kohta seitsemän vuotta. Niin myös Pekka. Parikymppisestä nuoresta miehestä on kasvanut Kepakodissa huumorintajuinen, tekevä ja tyytyväinen kolmekymppinen.

Pian saman mahdollisuuden saa 20 nuorta aikuista, joiden ihan oma koti ja Suomen toinen Kepakoti valmistuu Sipoon Nikkilään helmikuussa. Sen miltei kaikki asumispaikat on jo varattu.

– Tavallemme tehdä kehitysvammatyötä näyttää olevan kysyntää, Jussi Virtanen hymyilee.

Uusi Kepakoti nousee sekin eteläsuomalaiseen maalaismaisemaan miltei keskelle kylää. Eikä sattumalta.

– Toivomme, että voimme luoda Nikkilässä samanlaiset tiiviit yhteistyösuhteet kylään kuin täällä Pornaisissakin, Virtanen sanoo.

Juttu on julkaistu ensin Keski-Uusimaa-lehdessä.

Tästä on kyse

Kepakoti on Pornaisissa sijaitseva kehitysvammaisten ja autismin kirjon henkilöiden ryhmäkoti.

Se tarjoaa ympärivuorokautisia asumispalveluita, asumisvalmennusta ja työtoimintaa vammaisille.

Kepakodissa on saman katon alla neljä ryhmäkotia: Akustiset, Elastiset, Vaihtopenkki ja Pikkukepa.

Vaihtopenkki tarjoaa tilapäishoitoa ja asumisvalmennusta kehitysvammaisille ja autismin kirjoon kuuluville ihmisille. Muut ryhmäkodit on tarkoitettu pysyvään asumiseen.

Jokaisella asukkaalla on käytettävissään oma, noin 30 neliön kokoinen huone, jossa on erillinen makuualkovi ja kylpyhuone.

Kepakodissa asukkaat osallistuvat itse ruoanlaittoon. Yhteistiloihin kuuluu myös sauna, monitoimitila ja aistihuone.

Työtoiminta räätälöidään yksilöllisesti asukkaille. Ideana on tarjota asukkaille mahdollisuus mielekkääseen toimintaan oikeilla työpaikoilla lähiseudun yrityksissä ja yhteisöissä – muun muassa lähikaupoissa ja seurakunnassa.

Toinen 20-paikkainen Kepakoti avautuu helmikuussa Sipoon Nikkilän Jokilaaksoon, puolen kilometrin päähän keskustan palveluista. Sen miltei kaikki asumispaikat on jo varattu.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Luetuimmat

  1. Juuri nyt: Kuusi asuntoa tuhoutui tulipalossa Vihdin kirkonkylässä
  2. Rivitalo tulessa Vihdissä – yksi asukas toimitettu sairaalaan, sammutustyöt jatkuivat iltakymmeneltä
  3. Vihtiläisen Theodor Koskenniemen olympiakullasta 100 vuotta – ennätysmäärä juoksi kilpaa Jokikunnalla
  4. DC3:lla voi jälleen lentää Nummelassa lauantaina – lentokenttä täyttää 80 vuotta
  5. Etätyösuositus palaamassa oltuaan poissa vain päiviä – Ministeri: "Tartuntamäärien kasvu antaa aihetta arvioida etätöiden jatkamista"
  6. Poliisin pysäyttämä ’’varas’’ olikin Hiidenrannan kauppias – Antti Raiski lupaa tarjota ilmoittajalle pullakahvit
  7. Vapaaehtoiset turvaavat jälleen lasten kouluteitä Vihdissäkin
  8. Tällainen siitä nyt tuli: Kuvakavalkadi paljastaa upouuden Olympiastadionin uljaat piirteet erikoisine valolyhtyineen
  9. Katse välittää tunnetta ja ajatuksia – kymmeniä kasvokuvia näyttelyssä Vihdin pääkirjastossa
  10. Kasvomaskituotanto on menestys  – vihtiläiseltä Globe Hopelta on tilattu kymmeniä tuhansia maskeja
  11. Pääkirjoitus: Edullisin voi olla kallein
  12. Nummelan Palloseura etenee tasaisesti sarjan kärjen tuntumassa – NuPS voitti vieraskentällä Herttoniemen Toverit
  13. ”Mustikat ovat kypsiä, ihanan isoja ja niin makeita” – Kauppa käy sosiaalisessa mediassa
  14. Nettivihaa vastaan voi nyt ottaa vakuutuksen – yläkoululaisille ilmaiseksi
  15. Pakollisten ajo- ja teoriatuntien vähentäminen heikensi tasoa – ajokokeeseen mennään entistä heppoisemmin taidoin

Näytä lisää

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.